Rajayhteistyön muotojen vaikutukset kaksoiskaupungin rakentamiseen : Case: Helsinki-Tallinna

Abstract

Tämä tutkimus tarkastelee rajayhteistyön muutoksen vaikutuksia kaksoiskaupungin muodostamiseen käsitellen tätä Helsingin ja Tallinnan kontekstissa. Vuonna 2014 Helsinki-Tallinna Euregion toiminta loppui ja vuonna 2016 yhteistyötä alettiin toteuttamaan yhteistyösopimuksen puitteissa. Tämä on tilaisuus oppia rajayhteistyön muutoksen kautta onnistuneen rajayhteistyön osatekijöistä vertaamalla nykyistä yhteistyötä Euregion aikaiseen toimintaan. Työntekijä vaihtuvuus rajayhteistyö organisaatioissa vaaransi tiedon löytämisen tulevaisuudessa. Tämä myös nosti tutkimuksen teon tärkeyttä ennen tiedon ”katoamista”. Rail Baltica -ratahanke myös osoittaa alueen yhä olemassa olevan suuren potentiaalin ja tekee aiheesta vielä ajankohtaisen. Tarkkoina tutkimuskysymyksinä ovat: Miltä osin ja miten yhteistyötä toteutetaan? Onko kaksoiskaupunki konsepti yhä ajankohtainen ja, miltä osin? Miten yhteistyön muutos on vaikuttanut tuloksiin? Mitä voidaan oppia yhteistyö toiminnan muutoksesta?

Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelujen muodossa. Haastateltavana oli neljä henkilöä, jotka olivat aktiivisesti mukana rajayhteistyössä. Kaksi haastateltavaa oli ollut Euregion toiminnassa mukana, jolloin muutokset yhteistyössä voitiin havainnoida tutkimuksessa. Kolme neljästä henkilöstä oli töissä Helsingin kaupunkiorganisaatiossa ja yksi ruohonjuuritason yhteistyössä. Helsingin kaupungilla töissä olleista kaksi oli yksikkötasolla ja yksi johtotasolla.

Tutkielman tulokset osoittavat yhteistyön parantuneen Euregio ajan institutionalisoidun projektihankkeiden vaihtuessa dynaamiseen ja verkostomaiseen yhteistyöhön. Informaalinen yhteistyö mahdollistaa yhteistyönlaajentamisen antamalla kaupunginyksiköille ja organisaatiolle vapaat kädet etsiä yhteistyön potentiaalia ja oma-aloitteisesti aloittaa tiedonjakamista ja verkostointia. Organisaation laajuus tuo erityistarpeen kiinnittää huomiota strategiseen johtamiseen ja tiedonvaihtoon. Itse alueiden integraatio on vielä rajoittunut elinkeinoelämään ja tieto- ja innovaatiopolitiikkaan. Alueen korkea väkiluku tuo erityistarpeen integroida julkisia palveluja.