Yliopistossa opettavien henkilöiden kokema epävarmuus etätyöskentelyn vuorovaikutustilanteissa

Abstract

Koronapandemian aikana monet työyhteisöt ovat siirtyneet täysipäiväiseen etätyöskentelyyn. Etätyöskentely on kasvava trendi, ja se tuo mukanaan uusia vuorovaikutuksellisia ilmiöitä. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten yliopistossa opettavien henkilöiden kokema epävarmuus ilmenee etätyöskentelyn vuorovaikutustilanteissa. Yliopistossa opettavat henkilöt eivät ole aiemmin työskennelleet täysipäiväisesti etänä, jolloin uudenlaiset vuorovaikutustilanteet saattavat aiheuttaa yksilössä epävarmuutta. Yliopistossa opettavien henkilöiden etätyöskentelyä ja siihen liittyviä vuorovaikutuksellisia ilmiöitä on tutkittu vasta hyvin vähän, joten aihetta on tärkeää tutkia. Tutkittavaa ilmiötä lähestytään epävarmuuden vähentämisen teorian sekä viestintäkanavan ilmaisuvoimaisuuden teorian näkökulmasta. Epävarmuuden vähentämisen teorian avulla on mahdollista kuvailla epävarmuuden ilmenemistä yksilön vuorovaikutuskäyttäytymisessä, kun taas viestintäkanavan ilmaisuvoimaisuuden teorian avulla voidaan tarkastella etätyöskentelyn viestintäkanavia.

Tutkimusaineisto hankittiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastattelukysymykset oli jaettu kolmeen teemaan, joissa tarkasteltiin etätyöskentelyn vuorovaikutusta, epävarmuutta etätyöskentelyn vuorovaikutustilanteissa sekä vuorovaikutuskäyttäytymistä ja epävarmuutta. Puolistrukturoituun teemahaastatteluun osallistui viisi henkilöä, jotka opettavat Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen ja viestinnän tiedekunnassa humanistisilla aloilla. Haastatteluhetkellä haastateltavat olivat iältään 37–61-vuotiaita ja heistä kaksi oli miehiä ja kolme naisia. He olivat työskennelleet nykyistä vastaavassa ammatissa 6–29 vuotta. Laadullisen tutkielman tutkimusmetodina käytettiin temaattista analyysia.

Tutkimuksen tulokset osoittavat yliopistossa opettavien henkilöiden kokevan epävarmuutta siitä, syntyykö etätyöskentelyssä vuorovaikutusta ollenkaan. Epävarmuutta aiheutti myös tekniset ongelmat, sillä etätyöskentelyn vuorovaikutus perustuu kokonaan niiden varaan. Tuloksissa havaittiin etäluentoihin liittyviä uudenlaisia ilmiöitä: luennot jäävät aiempaa enemmän asiatasolle, reaktiot ja viestintään liittyvät vihjeet ovat vähäisiä sekä opiskelijoiden mielenkiinnon ylläpitäminen on vaikeaa. Lisäksi tutkimustuloksista ilmeni vuorovaikutussuhteisiin liittyviä muutoksia ja muiden hyvinvoinnista huolehtimista. Tulokset osoittivat myös, että epävarmuus aiheuttaa yksilössä ylenmääräistä puhumista, lisääntynyttä vuorovaikutuksen suunnittelua opetustilanteessa sekä tiedon hankkimista kanssaviestijästä.

Tutkimus tuottaa ymmärrystä niin yliopistossa opettaville henkilöille, muulle henkilökunnalle kuin opiskelijoille siitä, millaista vuorovaikutus etätyöskentelyssä on yliopistossa opettavien henkilöiden näkökulmasta. Tutkimuksen perusteella epävarmuutta tulisi tarkastella luonnollisena osana yliopistossa opettavan henkilön arkea, sillä jokainen yksilö kokee jopa päivittäin epävarmuutta. Tuloksista voidaan päätellä, että laadukas vuorovaikutus on tärkeää koko yliopistoyhteisölle ja sen rakentamiseen tarvitaan jokaista vuorovaikutustilanteeseen osallistuvaa. Tutkimustulokset auttavat ymmärtämään, mitkä tekijät saattavat olla onnistuneen vuorovaikutuksen esteitä etätyöskentelyssä. Tutkimustuloksia voidaan myös yleistää laajemmin yhteiskunnassa yliopistossa opettavien henkilöiden lisäksi muihin ammattiryhmiin, jotka työskentelevät etänä.