Psyykkisesti oireileva lapsi varhaiskasvatuksessa: Varhaiskasvatuksen ammattilaisten kertomuksia
Blommendahl, Veera (2021)
Blommendahl, Veera
2021
Kasvatustieteiden kandidaattiohjelma, varhaiskasvatuksen opettaja - Bachelor´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education and Care
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-01-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202012239165
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202012239165
Tiivistelmä
Lapsen psyykkisen oireilun varhainen tunnistaminen ja tukeminen on tärkeää. Mitä varhaisemmassa vaiheessa psyykkisten häiriöiden hoito aloitetaan, sitä tehokkaampaa se on. Varhaiskasvatus on paikka, jossa lapsen varhaiset tuen tarpeet tulee tunnistaa ja niihin puuttua mahdollisesti moniammatillista yhteistyötä hyödyntäen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia tuen keinoja varhaiskasvatuksen ammattilaiset pitävät mahdollisina psyykkisesti oireilevan lapsen kohtaamisessa.
Lapsen psyykkisen oireilun voidaan nähdä suuntautuvan joko ulospäin tai sisäänpäin. Ulospäin suuntautunut oireilu voi näyttäytyä esimerkiksi jatkuvana aggressiivisena tai levottomana käytöksenä. Sisäänpäin suuntautunut oireilu on huomaamattomampaa, ja se voi näkyä esimerkiksi ahdistuneisuutena, pelokkuutena tai alakuloisuutena.
Tutkimus toteutettiin laadullisesti eläytymismenetelmää käyttäen, jonka varioivana tekijänä toimi oireilun suunta. Aineisto kerättiin sähköisesti varhaiskasvatuksen opettajilta, hoitajilta sekä erityisopettajilta syksyllä 2020. Aineisto koostui yhteensä 14 kertomuksesta. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksen tuloksena muodostui viisi pääluokkaa, jotka kuvaavat kertomuksista nousseita psyykkisesti oireilevan lapsen tuen keinoja. Pääluokiksi muodostuivat aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutus, lapsi yksilönä, sosioemotionaalisten taitojen tukeminen, turvallisuus sekä yhteistyö. Tulosten perusteella psyykkisesti oireilevan lapsen tukeminen ymmärretään laajana kokonaisuutena, johon liittyy samat pääluokat oireilun suunnasta riippumatta. Eroja löytyi etenkin turvallisuuden sekä sosioemotionaalisten taitojen tukemisen pääluokista. Ulospäin oireilevan lapsen tukemisessa korostettiin selkeitä sääntöjä, selkeää päivärytmiä ja ohjelmallisia menetelmiä. Sisäänpäin oireilevan lapsen kohdalla painotettiin leikkiä yhteistoimintaan rohkaisemisen välineenä sekä ajan antamista sopeutumiselle. Tuloksiin liittyy vahvasti lapsen itsetunnon vahvistaminen, jota voidaan pitää tärkeänä osana sekä ulospäin että sisäänpäin oireilevan lapsen tukea.
Lapsen psyykkisen oireilun voidaan nähdä suuntautuvan joko ulospäin tai sisäänpäin. Ulospäin suuntautunut oireilu voi näyttäytyä esimerkiksi jatkuvana aggressiivisena tai levottomana käytöksenä. Sisäänpäin suuntautunut oireilu on huomaamattomampaa, ja se voi näkyä esimerkiksi ahdistuneisuutena, pelokkuutena tai alakuloisuutena.
Tutkimus toteutettiin laadullisesti eläytymismenetelmää käyttäen, jonka varioivana tekijänä toimi oireilun suunta. Aineisto kerättiin sähköisesti varhaiskasvatuksen opettajilta, hoitajilta sekä erityisopettajilta syksyllä 2020. Aineisto koostui yhteensä 14 kertomuksesta. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksen tuloksena muodostui viisi pääluokkaa, jotka kuvaavat kertomuksista nousseita psyykkisesti oireilevan lapsen tuen keinoja. Pääluokiksi muodostuivat aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutus, lapsi yksilönä, sosioemotionaalisten taitojen tukeminen, turvallisuus sekä yhteistyö. Tulosten perusteella psyykkisesti oireilevan lapsen tukeminen ymmärretään laajana kokonaisuutena, johon liittyy samat pääluokat oireilun suunnasta riippumatta. Eroja löytyi etenkin turvallisuuden sekä sosioemotionaalisten taitojen tukemisen pääluokista. Ulospäin oireilevan lapsen tukemisessa korostettiin selkeitä sääntöjä, selkeää päivärytmiä ja ohjelmallisia menetelmiä. Sisäänpäin oireilevan lapsen kohdalla painotettiin leikkiä yhteistoimintaan rohkaisemisen välineenä sekä ajan antamista sopeutumiselle. Tuloksiin liittyy vahvasti lapsen itsetunnon vahvistaminen, jota voidaan pitää tärkeänä osana sekä ulospäin että sisäänpäin oireilevan lapsen tukea.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8452]