Rakennusvaipan nykyiset U-arvomääräykset ja niiden kehitys EU:n jäsenmaissa

Abstract

Suuri osuus Euroopan unionin maiden energiankulutuksesta muodostuu rakennusten energiankulutuksesta, jonka hallinta on tärkeää kustannustehokkaassa rakentamisessa ja ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Rakennusten energiankulutukselle on asetettu maksimiarvoja maiden rakennusmääräyksissä, ja niissä on olennaisesti mukana rakennuksen lämpöhäviöt, joita pyritään minimoimaan rakenteiden pienellä lämmönläpäisevyydellä eli Uarvolla. Työssä on tarkoitus selvittää EU-maiden U-arvomääräyksiä ja näiden pohjalta tehdä vertailua maittain ja alueittain. Työ suoritettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa tärkeimpinä lähteinä olivat EU:n rahoittamat energiatehokkuushankkeet ja projektit. Täydentävänä tietona käytettiin myös joidenkin maiden rakentamismääräyskokoelmia ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Työn ensimmäisessä osiossa käydään läpi teoria, jolla pohjustetaan tutkimuksessa saatua dataa. Teoriaosuudessa selvitetään perusasiat lämmön siirtymiseen, U-arvoihin ja rakennusten energiankulutukseen liittyen, jonka jälkeen tutkitaan vielä näihin liittyvien rakennusmääräysten kehitysten syitä. Toisessa osiossa kootaan tietoa EU:n jäsenmaiden rakennusvaipan osien Uarvovaatimuksista, joita vertaillaan kaavioiden ja näistä tehtyjen analysointien avulla. U-arvoja on koottu pääosin viime vuosikymmeneltä, mutta myös vanhempia tietoja on esitetty maista, joista tietoa on luotettavasti löytynyt. Työn lopussa toisen osion tuloksista kootaan yhteenveto, missä on tehty huomioita U-arvomääräyksiin liittyen koko Euroopan alueella ja päätelmiä määräyksien eroavaisuuksien syistä. Tutkimuksesta huomataan, että keskimääräisesti pienimmät U-arvot eli näin ollen tiukummat vaatimukset ovat Pohjois-Euroopan maissa ja vastaavasti suurimmat U-arvot ovat EteläEuroopassa. Osassa maista U-arvovaatimukset kuitenkin vaihtelevat maan sisäisesti ilmastovyöhykkeittäin, ja erityisesti Etelä-Euroopan maissa ilmastovyöhykkeillä huomattiin olevan suuri vaikutus vaatimuksiin. U-arvomääräysten kehityksessä eroina ovat myös kehityksen alkamisen erot maiden välillä. Pohjoismaissa U-arvovaatimuksia on parannettu jo vuosikymmeniä, kun vastaavasti muualla Euroopassa kehitys on voinut alkaa vasta paljon myöhemmin. Tästä syystä joissain maissa kehitys on melko suurta vielä viime vuosikymmenen aikana, kun esimerkiksi Suomessa ei vuoden 2010 jälkeen ole muutettu määräyksiä U-arvoihin liittyen.