Työssä oppiminen yksilön lähtökohtien ja oppimisympäristöjen välisenä vuorovaikutuksena
Heikkilä, Kirsi (2006)
Heikkilä, Kirsi
Tampere University Press
2006
Aikuiskasvatus - Adult Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2006-02-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6558-X
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6558-X
Tiivistelmä
Väitöskirjatutkimuksen aiheena on työpaikalla ja työn yhteydessä tapahtuva työssä oppiminen. Vielä jonkin aikaa sitten työ ja oppiminen käsitettiin erilliseksi. Työllä tarkoitettiin toimintaa elannon hankkimiseksi, kun taas oppiminen kuului koulutusinstituutioihin. Tällöin oppiminen tapahtui yleensä ajallisesti ennen työhön siirtymistä. Opiskelu oli tarpeen työn alkuvaiheessa, mutta sen jälkeen tarpeellinen oppi saatiin työtovereilta. Tästä tilanteesta maailma on muuttunut dramaattisesti. Työn ja muun elämän erotteleminen on tullut vaikeammaksi, samoin oppimisen ja tuotannon. Nykyisin työn rajat, tavoitteet ja arvot ovat muuttuneet, mikä on vaikuttanut työntekijöihin kohdistuviin fyysisiin, emotionaalisiin ja kognitiivisiin vaatimuksiin.
Tutkimuksessa tarkastellaan työpaikalla ja työssä oppimista eri näkökulmista: miten työntekijät itse kokevat oppimisen, millaiset ovat yksilön lähtökohdat työssä oppimiselle sekä millaisia ovat teknis-organisatoriset ja sosio-kulttuuriset oppimisympäristöt. Tutkimus koostuu tapaustutkimuksista ja kohteina olivat metalliverstas, tavaratalo, uusmediayritys, saattohoitola ja teatteri. Tutkimusaineistot on kerätty pääasiassa havainnoimalla ja haastattelemalla. Teatterissa toteutettiin etnografinen tutkimus, jossa tutkimusaineistoina ovat vapaamuotoiset haastattelut, yksilöhaastattelut, ryhmäkeskustelu, työprosessin seuraaminen ja havainnointi ja työpäiväkirjat.
Tutkimuksessa päädytään näkemykseen työssä oppimisen tilasta, jossa erilaiset yksilöön liittyvät kysymykset motivaatiosta ja identiteetin kehittymisestä sekä erilaiset ympäristöt (työpaikka fyysisenä ympäristönä, työn luonne sekä yhteisön sosiaalinen toiminta) kohtaavat. Parhaimmillaan sekä yksilön että organisaation toimintaa edistävä oppiminen mahdollistuu. Aina näin ei kuitenkaan käy. Tutkimuksen tulokset osoittavat kuinka työn luonne ja sen organisointi vaikuttavat merkittävästi työpaikalla oppimisen mahdollisuuksiin. Tapaustutkimusten työpaikat poikkesivat toisistaan työn luonteen ja työn organisointitavan suhteen. Myös tavat oppia erosivat niissä merkittävästi. Lähtökohtana oppimiselle on useimmiten kokemus, mutta joillakin työpaikoilla oppiminen perustui yritykseen ja erehdykseen, joillakin itsenäiseen tiedonhankintaan, teorian ja kokemuksen yhdistämiseen sekä yhdessä ongelmien ratkomiseen. Yksilön lähtökohtien tarkastelussa tuli esiin sukupuolen ja iän merkitys työn tekemisessä ja suuntautumisessa uuden oppimiseen. Työntekijät kokivat, että heidän asemansa työpaikalla oli jatkuvassa muutoksessa.
Teatteriryhmän tarkastelu antoi mahdollisuuden nähdä, mitkä ovat luovan työryhmän työskentelyn edellytykset ja toisaalta mitä esteitä projektiluontoisessa ryhmätyössä esiintyy. Teatterityön kautta nousi erityisesti esiin fyysisen tilan merkitys oppimiseen ja uuden luomiseen. Työryhmään luotiin tietoisesti oppimista ja uuden luomista tukeva ilmapiiri. Oppimisen kuvauksissa nousivat keskeisinä esiin tunteet. Teatterityössä tunteet ovat osa työtä ja ne tiedostetaan ja niiden kanssa toimitaan tietoisesti. Ryhmän toiminnassa tunteiden merkitys on tärkeä työskentelyilmapiirin ylläpitämisessä. Ristiriitojen käsittely rakentavasti oli yksi keskeinen osa tunteiden käsittelyä ryhmässä. Luottamus ryhmän jäseniin, heidän kunnioituksensa ammattilaisina ja taiteilijoina olivat oleellisia tekijöitä työskentelyilmapiirin rakentamisessa. Tutkimuksen kautta ryhmän toiminnassa tuli kuitenkin esiin kysymyksiä, joiden ratkaiseminen työelämässä on tulevaisuudessa suuri haaste, mikäli projektinomaista yhteisöön perustuvaa työskentelytapaa sovelletaan laajemmin. Keskeisenä haasteena olivat mm. projektinomaisen työn aiheuttamat taloudelliset paineet.
Tutkimuksessa tarkastellaan työpaikalla ja työssä oppimista eri näkökulmista: miten työntekijät itse kokevat oppimisen, millaiset ovat yksilön lähtökohdat työssä oppimiselle sekä millaisia ovat teknis-organisatoriset ja sosio-kulttuuriset oppimisympäristöt. Tutkimus koostuu tapaustutkimuksista ja kohteina olivat metalliverstas, tavaratalo, uusmediayritys, saattohoitola ja teatteri. Tutkimusaineistot on kerätty pääasiassa havainnoimalla ja haastattelemalla. Teatterissa toteutettiin etnografinen tutkimus, jossa tutkimusaineistoina ovat vapaamuotoiset haastattelut, yksilöhaastattelut, ryhmäkeskustelu, työprosessin seuraaminen ja havainnointi ja työpäiväkirjat.
Tutkimuksessa päädytään näkemykseen työssä oppimisen tilasta, jossa erilaiset yksilöön liittyvät kysymykset motivaatiosta ja identiteetin kehittymisestä sekä erilaiset ympäristöt (työpaikka fyysisenä ympäristönä, työn luonne sekä yhteisön sosiaalinen toiminta) kohtaavat. Parhaimmillaan sekä yksilön että organisaation toimintaa edistävä oppiminen mahdollistuu. Aina näin ei kuitenkaan käy. Tutkimuksen tulokset osoittavat kuinka työn luonne ja sen organisointi vaikuttavat merkittävästi työpaikalla oppimisen mahdollisuuksiin. Tapaustutkimusten työpaikat poikkesivat toisistaan työn luonteen ja työn organisointitavan suhteen. Myös tavat oppia erosivat niissä merkittävästi. Lähtökohtana oppimiselle on useimmiten kokemus, mutta joillakin työpaikoilla oppiminen perustui yritykseen ja erehdykseen, joillakin itsenäiseen tiedonhankintaan, teorian ja kokemuksen yhdistämiseen sekä yhdessä ongelmien ratkomiseen. Yksilön lähtökohtien tarkastelussa tuli esiin sukupuolen ja iän merkitys työn tekemisessä ja suuntautumisessa uuden oppimiseen. Työntekijät kokivat, että heidän asemansa työpaikalla oli jatkuvassa muutoksessa.
Teatteriryhmän tarkastelu antoi mahdollisuuden nähdä, mitkä ovat luovan työryhmän työskentelyn edellytykset ja toisaalta mitä esteitä projektiluontoisessa ryhmätyössä esiintyy. Teatterityön kautta nousi erityisesti esiin fyysisen tilan merkitys oppimiseen ja uuden luomiseen. Työryhmään luotiin tietoisesti oppimista ja uuden luomista tukeva ilmapiiri. Oppimisen kuvauksissa nousivat keskeisinä esiin tunteet. Teatterityössä tunteet ovat osa työtä ja ne tiedostetaan ja niiden kanssa toimitaan tietoisesti. Ryhmän toiminnassa tunteiden merkitys on tärkeä työskentelyilmapiirin ylläpitämisessä. Ristiriitojen käsittely rakentavasti oli yksi keskeinen osa tunteiden käsittelyä ryhmässä. Luottamus ryhmän jäseniin, heidän kunnioituksensa ammattilaisina ja taiteilijoina olivat oleellisia tekijöitä työskentelyilmapiirin rakentamisessa. Tutkimuksen kautta ryhmän toiminnassa tuli kuitenkin esiin kysymyksiä, joiden ratkaiseminen työelämässä on tulevaisuudessa suuri haaste, mikäli projektinomaista yhteisöön perustuvaa työskentelytapaa sovelletaan laajemmin. Keskeisenä haasteena olivat mm. projektinomaisen työn aiheuttamat taloudelliset paineet.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4845]