Essays on income inequality, poverty and the evolution of top income shares
Riihelä, Marja (2009)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Riihelä, Marja
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus
2009
Kansantaloustiede - Economics
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Väitöspäivä
2009-05-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-561-855-9
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-561-855-9
Tiivistelmä
Väitöskirja sisältää neljä tuloeroja ja eriarvoisuutta käsittelevää esseetä tarkastellen ylimpien tulo-osuuksien kehitystä, tuloilla ja kulutuksella mitattua köyhyyttä, alueellisia tuloeroja ja verotuksen progressiivisuutta. Tuloerojen on havaittu kasvaneen monissa OECD-maissa 1980-luvulta lähtien. Tuloeroissa tapahtuneet muutokset ovat kuitenkin olleet voimakkuudeltaan ja ajoitukseltaan erilaisia ja siksi niiden taustalla olevat syytkin saattavat erota. Väitöskirjassa tarkastellaan eriarvoisuuden kehityksessä tapahtuneita muutoksia ja niihin vaikuttaneita tekijöitä Suomessa viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana hyödyntäen Tilastokeskuksen Tulonjakotilastoja ja Kulutustutkimuksia.
1960-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuvuosiin Suomen tulonjaon kehityksessä voidaan havaita kolme toisistaan poikkeavaa ajanjaksoa. 1970-luvun puoliväliin käytettävissä olevilla tuloilla mitattuna tuloerot laskivat. Sen jälkeen 1990-luvun puoliväliin asti tuloerot pysyivät lähes muuttumattomina, jonka jälkeen käytettävissä olevien tulojen eriarvoisuus on kasvanut voimakkaasti.
Ensimmäisessä esseessä käsitellään ylimpien tulonsaajien tulo-osuuksien kehitystä, joiden on havaittu kasvaneen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kasvu on tapahtunut erityisesti tulonsaajien ylimmän prosentin keskuudessa. Ylimpien tulo-osuuksien kasvuun Suomessa on ensisijaisesti vaikuttanut pääomatulojen voimakas kasvu. Vuoden 1993 verouudistus on vaikuttanut tähän kehitykseen. Eriytetty ansio- ja pääomatulojen verotus on vähentänyt verotuksen progressiivisuutta ja kasvattanut ylimpien tulonsaajien tulo-osuuksia.
Suhteellinen köyhyys on lisääntynyt samanaikaisesti, kun ylimmät tulot ovat kasvaneet. Toisessa esseessä hyvinvoinnin jakautumista käsitellään taloudellisen köyhyyden näkökulmasta. Köyhyysasteet ovat kasvaneet 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2006 riippumatta valitusta köyhyysrajasta tai köyhyysmittarista. Myös köyhyyden rakenne on muuttunut. Työttömien kotitalouksien köyhyysriski on merkittävästi kasvanut. Lapsiköyhyys, määriteltynä köyhien lapsien osuutena kaikista lapsista, kasvoi 1990-luvun puolivälistä lähtien voimakkaammin kuin koko väestön köyhyysasteet. Lapsiperheiden toimeentulossa on kuitenkin suuria eroja. Työttömyys on merkittävä tekijä lapsiköyhyyden lisääntymisen taustalla.
Kolmannessa esseessä tarkastellaan alueiden välisiä tuloeroja ja eriarvoisuuden kehitystä alueiden sisällä. Alueiden väliset suhteelliset tuloerot ovat kaventuneet 1960-luvun puolivälistä 1980-luvun puoliväliin, jonka jälkeen ne ovat jääneet melko muuttumattomiksi. Tulos pätee, jaettiinpa Suomi suuralueittain (NUTS2) tai vaikkapa taajama-asteen mukaan alueisiin. Eriarvoisuus alueiden sisällä seuraa koko maan kehitystä, mutta alueiden välillä on eroja. Alueiden sisäinen eriarvoisuus on kasvanut enemmän, jos alueen keskimääräiset tulot ovat suuremmat kuin koko maassa. Kehitys osoittaa, että eriarvoisuus koko maassa ei johdu enää niin paljon alueiden välisistä tuloeroista vaan enemmänkin tuloeroista ihmisten välillä.
Neljännessä esseessä tarkastellaan lähemmin tuloerojen ja verotuksen progressiivisuuden kehitystä. Verotuksen progressiivisuus on vähentynyt huomattavasti vuodesta 1994 vuoteen 2004. Progressiivisuusmitan hajottaminen eri tulonsaajaryhmiin kiinnittää huomion niiden muuttuneeseen verokohteluun 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2004. Verotuksen progressiivisuus on alentunut eniten jakauman yläpäässä. Muutokset tulonsaajien ylimmän desiilin veroa edeltävissä ja veron jälkeisissä tulo-osuuksissa on suurin syy verotuksen progressiivisuuden laskulle ja selittää myös eriarvoisuuden kasvua.
1960-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuvuosiin Suomen tulonjaon kehityksessä voidaan havaita kolme toisistaan poikkeavaa ajanjaksoa. 1970-luvun puoliväliin käytettävissä olevilla tuloilla mitattuna tuloerot laskivat. Sen jälkeen 1990-luvun puoliväliin asti tuloerot pysyivät lähes muuttumattomina, jonka jälkeen käytettävissä olevien tulojen eriarvoisuus on kasvanut voimakkaasti.
Ensimmäisessä esseessä käsitellään ylimpien tulonsaajien tulo-osuuksien kehitystä, joiden on havaittu kasvaneen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kasvu on tapahtunut erityisesti tulonsaajien ylimmän prosentin keskuudessa. Ylimpien tulo-osuuksien kasvuun Suomessa on ensisijaisesti vaikuttanut pääomatulojen voimakas kasvu. Vuoden 1993 verouudistus on vaikuttanut tähän kehitykseen. Eriytetty ansio- ja pääomatulojen verotus on vähentänyt verotuksen progressiivisuutta ja kasvattanut ylimpien tulonsaajien tulo-osuuksia.
Suhteellinen köyhyys on lisääntynyt samanaikaisesti, kun ylimmät tulot ovat kasvaneet. Toisessa esseessä hyvinvoinnin jakautumista käsitellään taloudellisen köyhyyden näkökulmasta. Köyhyysasteet ovat kasvaneet 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2006 riippumatta valitusta köyhyysrajasta tai köyhyysmittarista. Myös köyhyyden rakenne on muuttunut. Työttömien kotitalouksien köyhyysriski on merkittävästi kasvanut. Lapsiköyhyys, määriteltynä köyhien lapsien osuutena kaikista lapsista, kasvoi 1990-luvun puolivälistä lähtien voimakkaammin kuin koko väestön köyhyysasteet. Lapsiperheiden toimeentulossa on kuitenkin suuria eroja. Työttömyys on merkittävä tekijä lapsiköyhyyden lisääntymisen taustalla.
Kolmannessa esseessä tarkastellaan alueiden välisiä tuloeroja ja eriarvoisuuden kehitystä alueiden sisällä. Alueiden väliset suhteelliset tuloerot ovat kaventuneet 1960-luvun puolivälistä 1980-luvun puoliväliin, jonka jälkeen ne ovat jääneet melko muuttumattomiksi. Tulos pätee, jaettiinpa Suomi suuralueittain (NUTS2) tai vaikkapa taajama-asteen mukaan alueisiin. Eriarvoisuus alueiden sisällä seuraa koko maan kehitystä, mutta alueiden välillä on eroja. Alueiden sisäinen eriarvoisuus on kasvanut enemmän, jos alueen keskimääräiset tulot ovat suuremmat kuin koko maassa. Kehitys osoittaa, että eriarvoisuus koko maassa ei johdu enää niin paljon alueiden välisistä tuloeroista vaan enemmänkin tuloeroista ihmisten välillä.
Neljännessä esseessä tarkastellaan lähemmin tuloerojen ja verotuksen progressiivisuuden kehitystä. Verotuksen progressiivisuus on vähentynyt huomattavasti vuodesta 1994 vuoteen 2004. Progressiivisuusmitan hajottaminen eri tulonsaajaryhmiin kiinnittää huomion niiden muuttuneeseen verokohteluun 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2004. Verotuksen progressiivisuus on alentunut eniten jakauman yläpäässä. Muutokset tulonsaajien ylimmän desiilin veroa edeltävissä ja veron jälkeisissä tulo-osuuksissa on suurin syy verotuksen progressiivisuuden laskulle ja selittää myös eriarvoisuuden kasvua.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4926]