Patient Enablement After a Single GP Consultation in Primary Health Care : Measurement validation for patient enablement in Finland
Tolvanen, Elina (2020)
Tolvanen, Elina
Tampere University
2020
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2020-10-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1705-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1705-8
Tiivistelmä
Potilaan pärjäämisen tunne (“patient enablement”) on terveydenhuollon laatua ilmaiseva käsite. Sitä mittaa Patient Enablement Instrument (PEI) -mittari, joka kehitettiin Isossa-Britanniassa 1980-luvulla. PEI-mittari sisältää kuusi kysymystä, joihin potilas vastaa käytyään yleislääkärin vastaanotolla. Potilas arvioi, muuttuiko hänen ymmärryksensä sairaudestaan ja käsityksensä sairautensa kanssa selviytymisestä hänen käytyään lääkärin vastaanotolla.
PEI-mittari on yleisluontoinen eikä liity mihinkään tiettyyn sairausryhmään. Näin ollen se soveltuu käytettäväksi perusterveydenhuollon laadun mittarina. PEI-mittaria on käytetty useissa maissa, mutta tutkimuksia Pohjoismaista on vain vähän. Myös laajempi kansainvälinen vertailu potilaan pärjäämisen tunteesta puuttuu.
Aiempien tutkimustulosten perusteella PEI-mittarilla on hyvä sisäinen yhtäpitävyys eli kaikki sen kuusi kysymystä mittaavat samaa kokonaisuutta. Siten voidaan ajatella, että potilaan pärjäämisen tunnetta olisi mahdollista mitata käyttäen vain yhtä kysymystä kuuden sijaan. Kansainvälisessä Quality and Costs of Primary Care in Europe (QUALICOPC) -tutkimuksessa käytettiin PEI-mittarin pohjalta kehitettyä kysymystä. Tämän kysymyksen vastaavuutta PEI-mittariin ei ole aiemmin tutkittu.
Tämä tutkimus koostuu kahdesta osiosta. Ensimmäisen osion tarkoituksena oli tutkia PEI-mittarin ominaisuuksia ja käytettävyyttä suomalaisessa perusterveydenhuollossa sekä verrata PEI-mittaria ja QUALICOPC-tutkimuksen yhden kysymyksen mittaria toisiinsa. Toisen osion tarkoituksena oli analysoida potilaan pärjäämisen tunteeseen liittyviä tekijöitä sekä tehdä kansainvälistä vertailua käyttäen yhden kysymyksen mittaria.
Tämän tutkimuksen aineistona käytetään kahta eri havaintoaineistoa. Potilaan pärjäämisen tunne Pirkanmaalla -tutkimus toteutettiin kolmessa pirkanmaalaisessa terveyskeskuksessa keväällä 2017. Sen avulla analysoitiin PEI-mittarin osuvuutta (validiteettia) ja luotettavuutta (reliabiliteettia). Toisena aineistona toimi QUALICOPC-tutkimusaineisto, joka kerättiin vuosina 2011-2013. Tässä tutkimuksessa käytetty data sisälsi vastauksia 7210 yleislääkäriltä ja 61458 potilaalta, yhteensä 31 maasta. QUALICOPC-aineiston avulla analysoitiin yksittäisten muuttujien yhteyttä potilaan pärjäämisen tunteeseen ja pyrittiin selittämään potilaan pärjäämisen tunteen vaihtelua maiden, yleislääkäreiden ja potilaiden välillä. Potilaan pärjäämisen tunnetta mitattiin yhden kysymyksen mittarilla.
Tämän tutkimuksen päätulosten perusteella PEI-mittari soveltuu käytettäväksi suomalaisessa perusterveydenhuollossa. Potilaan pärjäämisen tunnetta voidaan myös luotettavasti mitata käyttäen yhtä kysymystä kuuden sijaan. Etenkin yhden kysymyksen mittari Q2, joka sisältyy alkuperäiseen PEI-mittariin, vastaa hyvin PEI- mittaria eli sen kriteerivaliditeetti on hyvä. Tämä mittari olisi verrattain helppo ottaa käyttöön yhdeksi laatumittariksi suomalaisessa perusterveydenhuollossa.
Kansainvälisen analyysin perusteella monilla itsenäisillä muuttujilla, kuten potilaan iällä ja sukupuolella, on tilastollisesti merkitsevä yhteys potilaan pärjäämisen tunteeseen. Toisaalta monitasomallinnuksen ryhmittelytasolla - sillä, että potilas kävi tietyllä lääkärin vastaanotolla ja eli tietyssä maassa - oli vahvempi yhteys pärjäämisen tunteeseen kuin millään itsenäisellä muuttujalla. Suurin osa maiden välisestä vaihtelusta potilaan pärjäämisen tunteessa selittyy kulttuurisilla tekijöillä. Sen sijaan esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmän erot eivät selitä maiden välistä vaihtelua. Mahdollisesti potilaan pärjäämisen tunnetta synnyttävät mekanismit ovat ainakin osittain kulttuurisidonnaisia. Tutkijoiden tulisikin olla tietoisia kulttuuristen tekijöiden vaikutuksista, kun potilaslähtöisten mittarien tuloksia vertaillaan eri maiden välillä tai eri maissa tutkittuja mittareita otetaan käyttöön.
PEI-mittari on yleisluontoinen eikä liity mihinkään tiettyyn sairausryhmään. Näin ollen se soveltuu käytettäväksi perusterveydenhuollon laadun mittarina. PEI-mittaria on käytetty useissa maissa, mutta tutkimuksia Pohjoismaista on vain vähän. Myös laajempi kansainvälinen vertailu potilaan pärjäämisen tunteesta puuttuu.
Aiempien tutkimustulosten perusteella PEI-mittarilla on hyvä sisäinen yhtäpitävyys eli kaikki sen kuusi kysymystä mittaavat samaa kokonaisuutta. Siten voidaan ajatella, että potilaan pärjäämisen tunnetta olisi mahdollista mitata käyttäen vain yhtä kysymystä kuuden sijaan. Kansainvälisessä Quality and Costs of Primary Care in Europe (QUALICOPC) -tutkimuksessa käytettiin PEI-mittarin pohjalta kehitettyä kysymystä. Tämän kysymyksen vastaavuutta PEI-mittariin ei ole aiemmin tutkittu.
Tämä tutkimus koostuu kahdesta osiosta. Ensimmäisen osion tarkoituksena oli tutkia PEI-mittarin ominaisuuksia ja käytettävyyttä suomalaisessa perusterveydenhuollossa sekä verrata PEI-mittaria ja QUALICOPC-tutkimuksen yhden kysymyksen mittaria toisiinsa. Toisen osion tarkoituksena oli analysoida potilaan pärjäämisen tunteeseen liittyviä tekijöitä sekä tehdä kansainvälistä vertailua käyttäen yhden kysymyksen mittaria.
Tämän tutkimuksen aineistona käytetään kahta eri havaintoaineistoa. Potilaan pärjäämisen tunne Pirkanmaalla -tutkimus toteutettiin kolmessa pirkanmaalaisessa terveyskeskuksessa keväällä 2017. Sen avulla analysoitiin PEI-mittarin osuvuutta (validiteettia) ja luotettavuutta (reliabiliteettia). Toisena aineistona toimi QUALICOPC-tutkimusaineisto, joka kerättiin vuosina 2011-2013. Tässä tutkimuksessa käytetty data sisälsi vastauksia 7210 yleislääkäriltä ja 61458 potilaalta, yhteensä 31 maasta. QUALICOPC-aineiston avulla analysoitiin yksittäisten muuttujien yhteyttä potilaan pärjäämisen tunteeseen ja pyrittiin selittämään potilaan pärjäämisen tunteen vaihtelua maiden, yleislääkäreiden ja potilaiden välillä. Potilaan pärjäämisen tunnetta mitattiin yhden kysymyksen mittarilla.
Tämän tutkimuksen päätulosten perusteella PEI-mittari soveltuu käytettäväksi suomalaisessa perusterveydenhuollossa. Potilaan pärjäämisen tunnetta voidaan myös luotettavasti mitata käyttäen yhtä kysymystä kuuden sijaan. Etenkin yhden kysymyksen mittari Q2, joka sisältyy alkuperäiseen PEI-mittariin, vastaa hyvin PEI- mittaria eli sen kriteerivaliditeetti on hyvä. Tämä mittari olisi verrattain helppo ottaa käyttöön yhdeksi laatumittariksi suomalaisessa perusterveydenhuollossa.
Kansainvälisen analyysin perusteella monilla itsenäisillä muuttujilla, kuten potilaan iällä ja sukupuolella, on tilastollisesti merkitsevä yhteys potilaan pärjäämisen tunteeseen. Toisaalta monitasomallinnuksen ryhmittelytasolla - sillä, että potilas kävi tietyllä lääkärin vastaanotolla ja eli tietyssä maassa - oli vahvempi yhteys pärjäämisen tunteeseen kuin millään itsenäisellä muuttujalla. Suurin osa maiden välisestä vaihtelusta potilaan pärjäämisen tunteessa selittyy kulttuurisilla tekijöillä. Sen sijaan esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmän erot eivät selitä maiden välistä vaihtelua. Mahdollisesti potilaan pärjäämisen tunnetta synnyttävät mekanismit ovat ainakin osittain kulttuurisidonnaisia. Tutkijoiden tulisikin olla tietoisia kulttuuristen tekijöiden vaikutuksista, kun potilaslähtöisten mittarien tuloksia vertaillaan eri maiden välillä tai eri maissa tutkittuja mittareita otetaan käyttöön.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4905]