Yhteisöllisyyden vahvistaminen työyhteisövalmennuksen ja kehittävän arvioinnin menetelmin
Kuusio, Aila (2015)
Kuusio, Aila
2015
Ammattikasvatuksen maisteriohjelma - MDP in Vocational Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601041017
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601041017
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa pyrin selvittämään onnistuttiinko työyhteisövalmennuksen avulla vahvistamaan yhteisöllisyyttä sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen tuetuissa asumispalveluyksiköissä. Työyhteisövalmennus toteutettiin vuonna 2012 ja valmennuksen pitkäaikaisvaikutuksia tutkittiin noin vuosi valmennuksen päättymisen jälkeen. Työyhteisövalmennuksen vaikuttavuutta arvioin Robert O. Brinkerhoffin kuusisyklistä mallia soveltaen. Lisäksi pyrin selvittämään niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat työyhteisövalmennusten vaikuttavuuteen organisaatioiden osaamisen kehittämisessä.
Tutkimus on toimintatutkimus ja tutkimusmenetelmän aineiston keruu on toteutettu narratiivisilla menetelmillä; sadutuksella ja ryhmäkeskusteluilla. Työyhteisövalmennuksen väli- ja loppupalautteiden keräämisessä kokeiltiin sadutus-menetelmää ja vaikuttavuuden arviointiaineisto kerättiin järjestämällä ryhmäkeskustelut asumispalveluiden asukkaille ja työyhteisön jäsenille. Aineisto on analysoitu tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Analyysissä on keskitytty selvittämään mitkä tekijät vaikuttivat työyhteisövalmennuksen vaikuttavuuteen ja miten heti valmennuksen päättymisen jälkeen kerätyissä palautteissa kuvaillut oppimistulokset näkyvät asumisyksikköjen arjessa vuosi valmennuksen päättymisen jälkeen.
Tutkimustuloksena voidaan päätellä että työyhteisövalmennuksella oli pitkäaikaista vaikuttavuutta niin yksilötasolla kuin työyhteisötasolla. Työntekijät kuvailivat oman ja työyhteisön toiminnan tarkastelun yhteisöllisyyden näkökulmasta lisääntyneen. Toimintatapoja oli pyritty muuttamaan tasavertaisiksi ja kuntoutujien osallistamista tukeviksi. Toisaalta sekä henkilökunnan että kuntoutujien ryhmäkeskusteluissa yhteisöllisyyden kuvailussa painottui arjen toiminnoista selviytyminen. Yhteisön mahdollisuudet kuntoutujien kokonaisvaltaisen kasvun tukemiseen ja yhteiskunnan toimintaan osallistumiseen jäivät vähäisemmälle huomiolle. Kerätyn aineiston perusteella näyttäisi siltä, että yhteisöllisyyden vahvistaminen ja yhteisöllisyyttä tukevien toimintatapojen kehittäminen edellyttävät työn organisoimista siten, että se mahdollistaa työyksiköiden henkilöstön suunnitelmallisen työskentelyn ja henkilöstön sitoutumisen tavoitteelliseen kokonaisvaltaista kuntoutumista edistävään työskentelyyn.
Työyhteisövalmennuksella on hyvät mahdollisuudet saada aikaan organisaation tavoitteen mukaista oppimista ja toimintatapojen muutoksia, mikäli työyhteisövalmennuksen tavoite on selkeästi ilmaistu, valmennus on hyvin suunniteltu ja johto on sitoutunut muutokseen, osallistuu valmennukseen ja mahdollistaa uusien toimintatapojen kokeilun toiminnassa.
Tutkimus on toimintatutkimus ja tutkimusmenetelmän aineiston keruu on toteutettu narratiivisilla menetelmillä; sadutuksella ja ryhmäkeskusteluilla. Työyhteisövalmennuksen väli- ja loppupalautteiden keräämisessä kokeiltiin sadutus-menetelmää ja vaikuttavuuden arviointiaineisto kerättiin järjestämällä ryhmäkeskustelut asumispalveluiden asukkaille ja työyhteisön jäsenille. Aineisto on analysoitu tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Analyysissä on keskitytty selvittämään mitkä tekijät vaikuttivat työyhteisövalmennuksen vaikuttavuuteen ja miten heti valmennuksen päättymisen jälkeen kerätyissä palautteissa kuvaillut oppimistulokset näkyvät asumisyksikköjen arjessa vuosi valmennuksen päättymisen jälkeen.
Tutkimustuloksena voidaan päätellä että työyhteisövalmennuksella oli pitkäaikaista vaikuttavuutta niin yksilötasolla kuin työyhteisötasolla. Työntekijät kuvailivat oman ja työyhteisön toiminnan tarkastelun yhteisöllisyyden näkökulmasta lisääntyneen. Toimintatapoja oli pyritty muuttamaan tasavertaisiksi ja kuntoutujien osallistamista tukeviksi. Toisaalta sekä henkilökunnan että kuntoutujien ryhmäkeskusteluissa yhteisöllisyyden kuvailussa painottui arjen toiminnoista selviytyminen. Yhteisön mahdollisuudet kuntoutujien kokonaisvaltaisen kasvun tukemiseen ja yhteiskunnan toimintaan osallistumiseen jäivät vähäisemmälle huomiolle. Kerätyn aineiston perusteella näyttäisi siltä, että yhteisöllisyyden vahvistaminen ja yhteisöllisyyttä tukevien toimintatapojen kehittäminen edellyttävät työn organisoimista siten, että se mahdollistaa työyksiköiden henkilöstön suunnitelmallisen työskentelyn ja henkilöstön sitoutumisen tavoitteelliseen kokonaisvaltaista kuntoutumista edistävään työskentelyyn.
Työyhteisövalmennuksella on hyvät mahdollisuudet saada aikaan organisaation tavoitteen mukaista oppimista ja toimintatapojen muutoksia, mikäli työyhteisövalmennuksen tavoite on selkeästi ilmaistu, valmennus on hyvin suunniteltu ja johto on sitoutunut muutokseen, osallistuu valmennukseen ja mahdollistaa uusien toimintatapojen kokeilun toiminnassa.