Pienten Down-lasten mediasuhde heidän vanhempiensa tulkitsemana

Abstract

Erilaiset erityisryhmät, kuten kehitysvammaiset lapset ovat jääneet vähäiselle huomiolle lasten mediasuhteita ja mediankäyttöä koskevassa tutkimuksessa vaikka mediakulttuurilla on vahva asema myös heidän lapsuudessaan. Tutkielmassa tarkastellaan niitä Down-lasten kehityksen erityispiirteitä, joilla voi olettaa olevan merkitystä lapsen mediankäytön ja mediasuhteen muotoutumisen kannalta. Mediasuhteen muotoutumista käsitellään aiheesta tehdyn aiemman tutkimuksen valossa ja median merkitystä lapsen maailmankuvan rakentajana pohditaan sosiaalisen konstruktionismin käsitteen kautta.

Tutkielman aineisto kattaa viiden alle 7-vuotiaan Down-lapsen vanhemman tai vanhempien haastattelun. Näiden esimerkkitapausten kautta kuvataan vanhempien käsityksiä Down-lapsensa mediasuhteesta tutkielman tutkimuskysymysten viitoittamien teemojen kautta. Teemoittelun avulla toteutetussa analyysissä hyödynnetään näitä samoja teema-alueita.

Tavoitteena on ymmärtää, mikä merkitys Downin oireyhtymällä on lapsen mediasuhteen muotoutumisen kannalta ja mikä merkitys medialla on pienelle Down-lapselle. Tutkielmassa pyritään myös tuomaan esille niitä kasvattavia ja kuntouttavia ulottuvuuksia, joita vanhemmat kokevat erilaisilla mediasisällöillä lapsensa kannalta olevan. Lisäksi tarkastellaan vanhempien käsityksiä roolistaan pienen Down-lapsensa mediakasvattajana.

Aineiston kautta hahmottuu käsitys mediasta pienelle Down-lapsille tärkeänä ja iloa tuottavana osana heidän jokapäiväistä elämäänsä. Aiempaa lasten mediasuhteita ja mediankäyttöä käsittelevää tutkimusta mukaillen tärkeimmässä roolissa heidän mediankäytössään ovat erilaiset lapsille suunnatut kuvaohjelmat, joita seurataan eri lähteistä, myös internetin kautta. Digitaalisten pelien osuus Down-lasten mediankäytössä on myös huomattava, johtuen kosketusnäyttöteknologialla varustettujen tablettitietokoneiden yleistymisestä perheiden medialaitevalikoimassa. Kommunikaatioon liittyvät vaikeudet näyttävät kuitenkin vaikeuttavan Down-lasten ja vanhempien mediaan liittyvää vuorovaikutusta ja lasten ja vanhempien yhteinen median seuraaminen edesauttaakin median kautta esille tulevista aiheista keskustelua. Median kautta tapahtuva oppiminen näyttäytyy vanhemmille lähinnä kielellisenä oppimisena ja mediassa koettujen asioiden näkymisenä lasten leikeissä. Vanhemmat tiedostavat rooliinsa Down-lapsensa mediakasvattajana mediasisältöjen valikoinnin ja mediankäytön säätelyn lisäksi kuuluvan myös kasvatuksellisen ja kuntoutuksellisen ulottuvuuden ja Down-lapsia kannustetaan mahdollisuuksien rajoissa omatoimiseen mediavälineiden käyttöön.

Pienet Down-lapset ovat tutkielman perusteella suunnilleen samanikäisiin sisaruksiinsa nähden tasavertaisia mediankäyttäjiä omassa perheyhteisössään. Down-lasten kasvun tässä vaiheessa vanhemmat tuntevat heidän käyttämänsä mediasisällöt ja luottavat kykyihinsä toimia Down-lapsensa mediakasvattajana. Lapsen kuntoutuksessa apuna olevilta tahoilta toivotaan kuitenkin tukea Down-lapsen kehitystä tukevien mediasisältöjen hyödyntämisessä. Kielellisen oppimisen lisäksi median mahdollisuuksia sosiaalisten taitojen kehittäjänä tulisi tarkastella. Varhaisella ja turvallisella median ja internetin käytöllä voidaan olettaa olevan positiivinen vaikutus Down-lasten mediataitojen kehitykselle ja tätä kautta heidän mahdollisuuksilleen itsenäiseen ja yhteisölliseen elämään myöhemmässä vaiheessa.