Hoitajien voimaantuminen ja eettisten periaatteiden noudattaminen vanhusten hoitotyössä
RUOHO, JONNA (2006)
RUOHO, JONNA
2006
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15713
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15713
Tiivistelmä
Tarkoituksena oli tutkia hoitajien voimaantumista ja eettisten periaatteiden noudattamista vanhusten hoitotyössä. Tutkimustehtävinä oli kuvata, miten vanhusten hoitajat kokevat työyhteisönsä, esimiehensä johtajuuden, ammatillisuutensa ja voimaantumisensa sekä miten nämä asiat ovat yhteydessä hoitajien ihmisarvon kunnioittamisen, hyvän tekemisen ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden noudattamiseen vanhusten hoitotyössä.
Tutkimusaineisto kerättiin kyselynä kolmessa eri vanhainkodissa ja siihen vastasi 221 vanhusten hoitajaa. Koulutukseen osallistumista, työyhteisöä, johtajuutta ja voimaantumista mitanneista kysymyssarjoista tehtiin summamuuttujia ja niiden yhteyksiä toisiinsa sekä muihin muuttujiin tutkittiin. Tilastomenetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja Khi²-testiä. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällön analyysi-menetelmällä käyttäen induktiivista lähestymistapaa.
Vanhusten hoitajat kokivat työyhteisössään ilmapiirin ja sitoutumisen hyväksi, mutta alle puolet piti vaikutusmahdollisuuksiaan hyvinä. Osastonhoitajan johtajuudessa parhaimmaksi arvioitiin hallittu johtaminen ja heikoimmaksi ihmisosaaminen. Arvioidessaan omaa ammatillisuuttaan selvästi yli puolet vanhusten hoitajista koki korkean tavoitetason, kollegiaalisuuden ja kollektiivisuuden sekä itsensä kehittämisen hyväksi, mutta vain kolmannes hyödynsi työssään hoitotieteellistä tietoa. Voimaantumista mitanneiden kysymysten kohdalla alle puolet vastaajista piti tulosten saavuttamistaan, työn merkityksellisyyden kokemistaan ja asiantuntemustaan hyvänä. Alle kolmannes arvioi itsetuntonsa hyväksi. Sairaanhoitajat olivat muita ammattiryhmiä voimaantuneempia. Vähintään 50-vuotiaat, pitkään hoitotyötä tehneet ja vakituiset hoitajat noudattivat eettisiä periaatteita parhaiten. Hoitotyön lisäkoulutukseen osallistuneet noudattivat periaatteita useammin kuin koulutukseen osallistumattomat vanhusten hoitajat. Työyhteisön ja esimiehen kannustus ammatilliseen kehittymiseen paransi hoitajien hoitotyön eettisten periaatteiden noudattamista. Vanhusten itsemääräämisoikeuden noudattaminen ristiriitatilanteissa omaisten kanssa ja kiire aiheuttivat useimmin eettisesti hankalia tilanteita vanhusten hoitotyössä. Näissä tilanteissa hoitajat puolustivat vanhusten itsemääräämisoikeutta ja pyrkivät löytämään kaikkien kannalta parhaimman ratkaisun pohtimalla eri toimintavaihtoehtoja. Suurin tuki oli työyhteisössä käydyt keskustelut ja yhteisten toimintaperiaatteiden sopiminen työtovereiden kanssa.
Johtopäätöksinä todetaan, että toimivalla työyhteisöllä ja hyvällä johtajuudella on mahdollista lisätä vanhusten hoitajien voimaantumista. Voimaantuminen, hoitotyön lisäkoulutus ja kokemus voivat vahvistaa eettisten periaatteiden noudattamista vanhusten hoitotyössä. Hoitotyön johtajat ovat avainasemassa tarkasteltaessa vanhusten hoitajien voimaantumista. Voimaantumisen mahdollistaminen on tärkeä keino pyrittäessä turvaamaan vanhusten hoitotyön korkea eettinen taso kasvavan työvoima- ja resurssipulan keskellä. Lisätutkimusta tarvitaan erityisesti voimaantumiseen yhteydessä olevista henkilökohtaisista tekijöistä.
Asiasanat: Voimaantuminen ja hoitotyön eettiset periaatteet.
Tutkimusaineisto kerättiin kyselynä kolmessa eri vanhainkodissa ja siihen vastasi 221 vanhusten hoitajaa. Koulutukseen osallistumista, työyhteisöä, johtajuutta ja voimaantumista mitanneista kysymyssarjoista tehtiin summamuuttujia ja niiden yhteyksiä toisiinsa sekä muihin muuttujiin tutkittiin. Tilastomenetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja Khi²-testiä. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällön analyysi-menetelmällä käyttäen induktiivista lähestymistapaa.
Vanhusten hoitajat kokivat työyhteisössään ilmapiirin ja sitoutumisen hyväksi, mutta alle puolet piti vaikutusmahdollisuuksiaan hyvinä. Osastonhoitajan johtajuudessa parhaimmaksi arvioitiin hallittu johtaminen ja heikoimmaksi ihmisosaaminen. Arvioidessaan omaa ammatillisuuttaan selvästi yli puolet vanhusten hoitajista koki korkean tavoitetason, kollegiaalisuuden ja kollektiivisuuden sekä itsensä kehittämisen hyväksi, mutta vain kolmannes hyödynsi työssään hoitotieteellistä tietoa. Voimaantumista mitanneiden kysymysten kohdalla alle puolet vastaajista piti tulosten saavuttamistaan, työn merkityksellisyyden kokemistaan ja asiantuntemustaan hyvänä. Alle kolmannes arvioi itsetuntonsa hyväksi. Sairaanhoitajat olivat muita ammattiryhmiä voimaantuneempia. Vähintään 50-vuotiaat, pitkään hoitotyötä tehneet ja vakituiset hoitajat noudattivat eettisiä periaatteita parhaiten. Hoitotyön lisäkoulutukseen osallistuneet noudattivat periaatteita useammin kuin koulutukseen osallistumattomat vanhusten hoitajat. Työyhteisön ja esimiehen kannustus ammatilliseen kehittymiseen paransi hoitajien hoitotyön eettisten periaatteiden noudattamista. Vanhusten itsemääräämisoikeuden noudattaminen ristiriitatilanteissa omaisten kanssa ja kiire aiheuttivat useimmin eettisesti hankalia tilanteita vanhusten hoitotyössä. Näissä tilanteissa hoitajat puolustivat vanhusten itsemääräämisoikeutta ja pyrkivät löytämään kaikkien kannalta parhaimman ratkaisun pohtimalla eri toimintavaihtoehtoja. Suurin tuki oli työyhteisössä käydyt keskustelut ja yhteisten toimintaperiaatteiden sopiminen työtovereiden kanssa.
Johtopäätöksinä todetaan, että toimivalla työyhteisöllä ja hyvällä johtajuudella on mahdollista lisätä vanhusten hoitajien voimaantumista. Voimaantuminen, hoitotyön lisäkoulutus ja kokemus voivat vahvistaa eettisten periaatteiden noudattamista vanhusten hoitotyössä. Hoitotyön johtajat ovat avainasemassa tarkasteltaessa vanhusten hoitajien voimaantumista. Voimaantumisen mahdollistaminen on tärkeä keino pyrittäessä turvaamaan vanhusten hoitotyön korkea eettinen taso kasvavan työvoima- ja resurssipulan keskellä. Lisätutkimusta tarvitaan erityisesti voimaantumiseen yhteydessä olevista henkilökohtaisista tekijöistä.
Asiasanat: Voimaantuminen ja hoitotyön eettiset periaatteet.