Kun on tämmönen kummitus tässä normaalissa naisten pyörittämässä jutussa. Haastattelututkimus miesten ja heidän puolisoidensa kokemasta koti-isyydestä.
SUHONEN, SINIKKA; KORPI, MINNA (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2004
Sosiaalityö - Social Work
Hyväksymispäivämäärä
2004-01-07Tiivistelmä
Pro gradu-tutkielmanamme teimme haastattelututkimuksen miesten ja heidän puolisoidensa kokemasta koti-isyydestä. Tutkimusongelmamme olivat miksi perhe oli valinnut koti-isyyden, miten perheet kokivat sosiaalisen ympäristön esimerkiksi sukulaisten, ystävien ja työyhteisön suhtautumisen koti-isyyteen. Olimme kiinnostuneita myös siitä, oliko koti-isyys muuttanut puolisoiden rooleja perheessä.
Tutkielmamme oli laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmämme teemahaastattelu. Tutkielmaamme varten haastattelimme viittä koti-isää ja neljää heidän puolisoaan. Haastattelumme noudattivat laatimaamme teemahaastattelurunkoa, jossa oli viisi pääteemaa. Teemoissa käsiteltiin koti-isäksi ryhtymistä, kokemuksia, sosiaalisen ympäristön ja yhteiskunnan suhtautumista sekä tulevaisuuden suunnitelmia. Analysoimme aineistoamme etsimällä yhteneväisiä teemoja ja pyrimme sen avulla avaamaan ja ymmärtämään koti-isyyttä.
Haastattelemistamme miehistä kaksi oli jäänyt kotiin ansiotyöstä, yksi opiskelusta ja kaksi oli ollut työttömänä. Perheet olivat valinneet koti-isyyden, koska se oli perheelle taloudellisin vaihtoehto. Valintaan vaikutti myös se, että miehet kokivat tarvitsevansa taukoa opiskelusta tai työelämästä sekä lisäksi lasten kotihoito koettiin parempana vaihtoehtona. Koti-isien puolisoilla oli joko vakituinen työpaikka, mahdollisuus edetä urallaan tai opiskeluissaan. Miesten ja puolisoiden kokemukset olivat positiivisia, kuitenkin kotona oleminen ja kotityöt saatettiin kokea raskaiksi. Heidän mukaansa sosiaalinen ympäristö oli suhtautunut kuitenkin myönteisesti, paitsi työnantajien suhtautuminen koti-isyyteen oli miesten mielestä negatiivista. Yhteiskunnan taloudelliset tukitoimet koettiin riittämättömiksi. Kaikilla miehillä oli tulevaisuudessa tarkoituksenaan palata töihin tai opiskelemaan. He olivat tyytyväisiä valintaansa ryhtyä koti-isäksi.
Tutkielmamme perusteella voimme päätellä, että koti-isyys ei ole kovin laajaa, esimerkiksi miehet eivät tunteneet toisia koti-isiä. Tulkintamme mukaan koti-isäksi jäämistä pohdittiin paljon ja taloudelliset syyt vaikuttavat ratkaisuun. Haastattelemamme perheet liittivät lasten kotihoidon yhteiskunnallisen arvostuksen siitä saatuun rahalliseen korvaukseen. Perheiden roolit olivat muuttuneet sen suhteen, että miehet tekivät enemmän kotitöitä. Suomalaisessa yhteiskunnassa on edelleen voimassa perinteiset stereotypiat miehen ja naisen rooleista, sillä miehen valintaa jäädä kotiin jouduttiin selittämään. Vaikka koti-isyys oli miesten mukaan raskastakin, se koettiin kuitenkin ainutkertaiseksi ja ainutlaatuiseksi jaksoksi elämässä. Koti-isyys voi tulevaisuudessa olla yksi keino tasa-arvoistaa työmarkkinoita.
Tutkielmamme oli laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmämme teemahaastattelu. Tutkielmaamme varten haastattelimme viittä koti-isää ja neljää heidän puolisoaan. Haastattelumme noudattivat laatimaamme teemahaastattelurunkoa, jossa oli viisi pääteemaa. Teemoissa käsiteltiin koti-isäksi ryhtymistä, kokemuksia, sosiaalisen ympäristön ja yhteiskunnan suhtautumista sekä tulevaisuuden suunnitelmia. Analysoimme aineistoamme etsimällä yhteneväisiä teemoja ja pyrimme sen avulla avaamaan ja ymmärtämään koti-isyyttä.
Haastattelemistamme miehistä kaksi oli jäänyt kotiin ansiotyöstä, yksi opiskelusta ja kaksi oli ollut työttömänä. Perheet olivat valinneet koti-isyyden, koska se oli perheelle taloudellisin vaihtoehto. Valintaan vaikutti myös se, että miehet kokivat tarvitsevansa taukoa opiskelusta tai työelämästä sekä lisäksi lasten kotihoito koettiin parempana vaihtoehtona. Koti-isien puolisoilla oli joko vakituinen työpaikka, mahdollisuus edetä urallaan tai opiskeluissaan. Miesten ja puolisoiden kokemukset olivat positiivisia, kuitenkin kotona oleminen ja kotityöt saatettiin kokea raskaiksi. Heidän mukaansa sosiaalinen ympäristö oli suhtautunut kuitenkin myönteisesti, paitsi työnantajien suhtautuminen koti-isyyteen oli miesten mielestä negatiivista. Yhteiskunnan taloudelliset tukitoimet koettiin riittämättömiksi. Kaikilla miehillä oli tulevaisuudessa tarkoituksenaan palata töihin tai opiskelemaan. He olivat tyytyväisiä valintaansa ryhtyä koti-isäksi.
Tutkielmamme perusteella voimme päätellä, että koti-isyys ei ole kovin laajaa, esimerkiksi miehet eivät tunteneet toisia koti-isiä. Tulkintamme mukaan koti-isäksi jäämistä pohdittiin paljon ja taloudelliset syyt vaikuttavat ratkaisuun. Haastattelemamme perheet liittivät lasten kotihoidon yhteiskunnallisen arvostuksen siitä saatuun rahalliseen korvaukseen. Perheiden roolit olivat muuttuneet sen suhteen, että miehet tekivät enemmän kotitöitä. Suomalaisessa yhteiskunnassa on edelleen voimassa perinteiset stereotypiat miehen ja naisen rooleista, sillä miehen valintaa jäädä kotiin jouduttiin selittämään. Vaikka koti-isyys oli miesten mukaan raskastakin, se koettiin kuitenkin ainutkertaiseksi ja ainutlaatuiseksi jaksoksi elämässä. Koti-isyys voi tulevaisuudessa olla yksi keino tasa-arvoistaa työmarkkinoita.