Williamin naiset. Naiskuvat Shakespearen näytelmisssä.
AAKKULA, TARJA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
AAKKULA, TARJA
2003
Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2003-11-27Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena on William Shakespearen näytelmien naiskuvat, joita tarkastelen sekä biografistisen että feministisen kirjallisuudentutkimuksen kontekstissa. Aloitan tutkielmani Shakespearen oman elämäkerran ja erityisesti hänen naissuhteidensa tarkastelulla; avioliitto vanhemman naisen kanssa ja kipeä rakkaus ”tummaan naiseen” ovat omalta osaltaan vaikuttaneet Shakespearen koko tuotannon naiskuvien syntyyn. Olen aiheen laajuudesta johtuen rajannut tutkielmani käsittelemään vain näytelmiä, mutta viittaan useissa kohdin etenkin Sonettien säkeisiin, joissa tumman naisen ulkoinen kuvaus on hyvinkin konkreettinen. Saman naisen ovat monet tutkijat löytäneet Shakespearen näytelmistä, ja tämän petturuus lienee yksi syy näytelmien julmaan ja tuomitsevaan naiskuvaan. Vasta Shakespearen myöhäistuotannon seesteisimmissä näytelmissä nainen on vapautunut saastaisen seksuaalisuuden turmiota tuottavasta leimasta, ja rakkauden kiroaminen ja sukupuolisen kanssakäymisen inhon kuvaukset väistyvät.
Pohdin tutkielmassani näytelmien kolmea naiseuden muotoa; hyvän ja hirveän äidin myyttiä, epäseksuaalista ja äitiydessäänkin neitseellistä madonnaa ja pelottavaa, naisen kaoottista seksuaalisuutta edustavaa huoraa. Seksuaalisuuden säätely on ollut yhtenä määräävänä tekijänä renessanssin yhteisön suhtautumisessa naiseuteen, ja sukuyhteisö on organisoinut seksuaalisuuden sosiaalisia suhteita vaihtamalla naisia ryhmien kesken tai saman ryhmän sisällä. Tämä naisten vaihtaminen on yksi Shakespearen näytelmien pääteemoista, jonka ympärille kiinteästi konstruktoituvat rakkaus tai sen puute, mustasukkaisuus, valhe, kosto, intohimo ja kuolema.
Olen jakanut Shakespearen tuotannon seitsemään kauteen, ja tarkastelen näytelmien naiskuvia kronologisessa järjestyksessä. Näytelmien ja elämäkertojen lisäksi aineistooni kuuluu kuuluisien feministien kirjoituksia ja naistutkimuksen perusteoksia. Pääasiallisimpina lähteinäni ovat olleet Judith Cookin Women in Shakespeare, Coppelia Kahnin Roman Shakespeare ja Faith Evansin ja Carol Rutterin Clamorous Voices teokset. Historian käsitykseni perustuu Päivi Setälän kirjaan Renessanssin nainen ja Auvo Kostiaisen toimittamaan teokseen Nainen historiassa.
ASIASANAT: William Shakespeare, feminismi, biografismi, naiskuvat, seksuaalisuus
Pohdin tutkielmassani näytelmien kolmea naiseuden muotoa; hyvän ja hirveän äidin myyttiä, epäseksuaalista ja äitiydessäänkin neitseellistä madonnaa ja pelottavaa, naisen kaoottista seksuaalisuutta edustavaa huoraa. Seksuaalisuuden säätely on ollut yhtenä määräävänä tekijänä renessanssin yhteisön suhtautumisessa naiseuteen, ja sukuyhteisö on organisoinut seksuaalisuuden sosiaalisia suhteita vaihtamalla naisia ryhmien kesken tai saman ryhmän sisällä. Tämä naisten vaihtaminen on yksi Shakespearen näytelmien pääteemoista, jonka ympärille kiinteästi konstruktoituvat rakkaus tai sen puute, mustasukkaisuus, valhe, kosto, intohimo ja kuolema.
Olen jakanut Shakespearen tuotannon seitsemään kauteen, ja tarkastelen näytelmien naiskuvia kronologisessa järjestyksessä. Näytelmien ja elämäkertojen lisäksi aineistooni kuuluu kuuluisien feministien kirjoituksia ja naistutkimuksen perusteoksia. Pääasiallisimpina lähteinäni ovat olleet Judith Cookin Women in Shakespeare, Coppelia Kahnin Roman Shakespeare ja Faith Evansin ja Carol Rutterin Clamorous Voices teokset. Historian käsitykseni perustuu Päivi Setälän kirjaan Renessanssin nainen ja Auvo Kostiaisen toimittamaan teokseen Nainen historiassa.
ASIASANAT: William Shakespeare, feminismi, biografismi, naiskuvat, seksuaalisuus