Minä en ole ihminen, joka haluaa löytää totuuden Postmodernin identiteetin muotoutumiskeinoja Pirjo Hassisen romaanissa mansikoita marraskuussa
OKKER, SILVA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
OKKER, SILVA
2002
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2002-11-26Tiivistelmä
Tarkastelen työssäni Pirjo Hassisen (s. 1957) kuudennen romaanin, Mansikoita marraskuussa (2000), naiskuvaa. Keskityn päähenkilön, Annan, identiteetin rakentumisen keinoihin. Tarkoitukseni on selvittää, mitä keinoja hän käyttää itsensä määrittelemiseen ja mistä osatekijöistä koostuu hänen identiteettinsä ydin, kuka hän kokee olevansa.
Halusin tarttua tuoreeseen aiheeseen ja vastata työlläni konventionaalisiin syytöksiin, joiden mukaan naiset itse ovat syyllisiä alistettuun asemaansa kirjoittamalla ‘romanttisia fiktioita’ ja samastumalla myös itse näihin ihanteisiin (mm. Morris 1997, 115). Vahvat naispäähenkilöt ovat tyypillinen Hasssisen tuotantoa kuvaava piirre, eikä Mansikoita marraskuussa tee poikkeusta. Valitsemani aihe osoittautui hedelmälliseksi, mutta myös vaikeaksi.
Aloitan Annan identiteetin odysseian postmodernista viitekehyksestä - onhan Hassinen niin kirjailijana kuin Mansikoita marraskuussa teoksena postmodernin ajan luomus. Käytän paljon kulttuurintutkimuksen antia, ja erityisesti kulttuurintutkija Stuart Hallin ajatuksia. Postmodernin ajan ihmistä ja identiteettiä pirstova vaikutus näkyy ympärillämme kaikkialla, valinnan mahdollisuuksien kasvaminen ja yksilöllisyyden kasvava arvostus tuovat yksilöille paitsi vapautta, myös ahdistusta ja kasvavia vaatimuksia.
Tätä pirstaloituminen astetta vastaan nousevat psykologian kohtuullisen eheät minäkäsitykset, joiden mukaan ihminen ei voi olla olemassa ilman suhteellisen eheää ydintä, minää. Esittelen lyhyesti psykologian erilaisia minäkäsityksiä ja hyödynnän erityisesti psykologian professori Markku Ojasen sekä teologi ja filosofi Raimo Mäkelän teorioita.
Hyödynnän sivuaineeni psykologian antia mahdollisimman laaja-alaisesti työssäni ja yritän löytää jonkinasteista synteesiä postmodernin pirstaloitumisen ja psykologian eheyden välillä. Eritoten yritän löytää Mansikoita marraskuussa -teoksen Annan paikkaa tällä eheys-pirstaleisyys -jatkumolla.
Lisäksi käytän työssäni feministisen kirjallisuudentutkimuksen tietoa. Näitä teorioita kuljetan rinnan kohti kirjallisuudentutkimuksen teoriakenttää.
Halusin tarttua tuoreeseen aiheeseen ja vastata työlläni konventionaalisiin syytöksiin, joiden mukaan naiset itse ovat syyllisiä alistettuun asemaansa kirjoittamalla ‘romanttisia fiktioita’ ja samastumalla myös itse näihin ihanteisiin (mm. Morris 1997, 115). Vahvat naispäähenkilöt ovat tyypillinen Hasssisen tuotantoa kuvaava piirre, eikä Mansikoita marraskuussa tee poikkeusta. Valitsemani aihe osoittautui hedelmälliseksi, mutta myös vaikeaksi.
Aloitan Annan identiteetin odysseian postmodernista viitekehyksestä - onhan Hassinen niin kirjailijana kuin Mansikoita marraskuussa teoksena postmodernin ajan luomus. Käytän paljon kulttuurintutkimuksen antia, ja erityisesti kulttuurintutkija Stuart Hallin ajatuksia. Postmodernin ajan ihmistä ja identiteettiä pirstova vaikutus näkyy ympärillämme kaikkialla, valinnan mahdollisuuksien kasvaminen ja yksilöllisyyden kasvava arvostus tuovat yksilöille paitsi vapautta, myös ahdistusta ja kasvavia vaatimuksia.
Tätä pirstaloituminen astetta vastaan nousevat psykologian kohtuullisen eheät minäkäsitykset, joiden mukaan ihminen ei voi olla olemassa ilman suhteellisen eheää ydintä, minää. Esittelen lyhyesti psykologian erilaisia minäkäsityksiä ja hyödynnän erityisesti psykologian professori Markku Ojasen sekä teologi ja filosofi Raimo Mäkelän teorioita.
Hyödynnän sivuaineeni psykologian antia mahdollisimman laaja-alaisesti työssäni ja yritän löytää jonkinasteista synteesiä postmodernin pirstaloitumisen ja psykologian eheyden välillä. Eritoten yritän löytää Mansikoita marraskuussa -teoksen Annan paikkaa tällä eheys-pirstaleisyys -jatkumolla.
Lisäksi käytän työssäni feministisen kirjallisuudentutkimuksen tietoa. Näitä teorioita kuljetan rinnan kohti kirjallisuudentutkimuksen teoriakenttää.