Narratiivinen lähestymistapa työnohjauksessa -tapaustutkimus työnohjauskeskustelusta.
AHONEN, JORMA (2000)
2000
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2000-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8573
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8573
Sisällysluettelo
1.JOHDANTO 4 2. TYÖNOHJAUS 8 2.1. Työnohjauksen käsitteestä 8 2.2. Työnohjauksen kohteista 10 2.3. Työnohjauksen vuorovaikutusideologiat 11 2.4. Työnohjauksen ulottuvuuksia 13 3. NARRATIIVINEN LÄHESTYMISTAPA JA POSTMODERNIT TARINAT 20 3.1. Paradigmamuutos vuorovaikutusta tutkivissa tieteissä ja auttamistyössä 20 3.2. Sosiaalinen konstruktionismi 21 3.3. Narratiivisuuden käsitteestä Michael Whiten perheterapian mukaan 24 3.4. Tekstianalogia ja terapia 26 3.5. Tarinoiden yhteensovittaminen 28 3.6. Tarinat dominoivien tarinoiden varjossa 29 4. NARRATIIVISEN TYÖNOHJAUKSEN KÄYTÄNTÖ 31 4.1 Empiirisen tutkimuksen taustaa 31 4.2. Työnohjauskeskustelu ja vuorovaikutusideologian toteutuminen 32 5. KESKUSTELUNANALYYTTINEN EKSKURSIO 57 5.1 Viitekehys 57 5.2. Empatia keskustelunanalyyttisen ekskursioin kohteena 59 5.2.1 Empatiatihentymät 60 5.2.2 Periodit 61 5.3 Empatia työkaluna 62 5.4 Keskustelunananalyyttisen ekskursion tarkastelua 65 6. TUTKIMUKSEN TARKASTELU ARVIOINTI 68 LÄHTEET 77
Tiivistelmä
Tutkin narratiivisen lähestymistavan soveltamista työnohjaukseen. Pro-gradu tutkielmani tutkimustehtävä jakaantuu neljään osaan. Teoreettisen osan tutkimustehtäväni ovat (a) työnohjauksen käsitteen analysointi ja (b) sen selvittäminen, miten narratiivinen lähestymistapa rakentaa teoreettista perustaansa. Empiirisen aineiston tutkimus jakautuu (c) whitelaisen narratiivisen perheterapian lähestymistavan työnohjaukseen soveltamisen analysointiin ja (d) keskustelunanalyyttiseen ekskursioon, joka kohdistuu empatian tunteen ilmaisuihin.
Ryhmittelen kirjallisuudesta poimimiani kuvauksia työnohjauksesta neljäksi toiminnalliseksi näyttämöksi, joille annan nimet: a) struktuuri, b) vuorovaikutus, c) missio ja d) kosminen. Jäsentelytapa toi hyvin esille työnohjauksen "moniäänisen", narratiivisen luonteen. Tämän tutkimuksen kohteeksi rajatulla australialaisten perheterapeuttien Michael Whiten ja David Epstonin innovoimalla narratiivisella lähestymistavalla on vahva kytkentä sosiaaliseen konstruktionismiin ja postmodernistiseen tieteenfilosofiaan. Narratiivinen lähestymistapa on syntynyt ja kehittynyt alunperin perheterapian piirissä, ja siksi otan myös narratiivisen perheterapian perusteet lähempään tarkasteluun.
Tutkimukseni empiirinen aineisto muodostui yhdestä kokonaisesta keskustelu-nauhoituksesta, jossa narratiivinen perheterapeutti toimi työnohjaajana. Tarkastelun ensimmäisessä vaiheessa tuon näkyväksi sen, mitä narratiivinen työnohjaus käytännössä on. Jaan työnohjauskeskustelun lyhempiin pätkiin, ja käyn jälkikäteisdialogia keskustelun kanssa siitä näkökulmasta, miten narratiivisen perheterapian vuorovaikutusideologian ideoiden avulla toimittiin.
Empiirisen tutkimuksen toisessa osassa tein keskustelunanalyyttisen ekskursion tähän samaan nauhoitukseeen. Mielenkiintoni kohteeksi nousivat työnohjauskeskustelun emootiot. Havaitsin keskustelun kuluessa kohtia, joissa empatiaa ilmaistiin enemmän kuin toisissa kohdissa. Nimesin nämä kohdat "empatiatihentymiksi". Empatiatihentymien lähempi tarkastelu keskustelun kokonaisuuden kontekstissa osoitti, että työnohjaaja käytti empatiaa, paitsi sen tavanomaisessa merkityksessä, myös keskustelun rakenteen organisoimiseen.
Työnohjaus näyttäisi myös toimivan jonkinlaisena "transitio-instituutiona", jolla tarkoitan sitä, että työnohjauksen avulla psykologisia hahmottamistapoja leviää muihin ammatillisiin instituutioihin.
Ryhmittelen kirjallisuudesta poimimiani kuvauksia työnohjauksesta neljäksi toiminnalliseksi näyttämöksi, joille annan nimet: a) struktuuri, b) vuorovaikutus, c) missio ja d) kosminen. Jäsentelytapa toi hyvin esille työnohjauksen "moniäänisen", narratiivisen luonteen. Tämän tutkimuksen kohteeksi rajatulla australialaisten perheterapeuttien Michael Whiten ja David Epstonin innovoimalla narratiivisella lähestymistavalla on vahva kytkentä sosiaaliseen konstruktionismiin ja postmodernistiseen tieteenfilosofiaan. Narratiivinen lähestymistapa on syntynyt ja kehittynyt alunperin perheterapian piirissä, ja siksi otan myös narratiivisen perheterapian perusteet lähempään tarkasteluun.
Tutkimukseni empiirinen aineisto muodostui yhdestä kokonaisesta keskustelu-nauhoituksesta, jossa narratiivinen perheterapeutti toimi työnohjaajana. Tarkastelun ensimmäisessä vaiheessa tuon näkyväksi sen, mitä narratiivinen työnohjaus käytännössä on. Jaan työnohjauskeskustelun lyhempiin pätkiin, ja käyn jälkikäteisdialogia keskustelun kanssa siitä näkökulmasta, miten narratiivisen perheterapian vuorovaikutusideologian ideoiden avulla toimittiin.
Empiirisen tutkimuksen toisessa osassa tein keskustelunanalyyttisen ekskursion tähän samaan nauhoitukseeen. Mielenkiintoni kohteeksi nousivat työnohjauskeskustelun emootiot. Havaitsin keskustelun kuluessa kohtia, joissa empatiaa ilmaistiin enemmän kuin toisissa kohdissa. Nimesin nämä kohdat "empatiatihentymiksi". Empatiatihentymien lähempi tarkastelu keskustelun kokonaisuuden kontekstissa osoitti, että työnohjaaja käytti empatiaa, paitsi sen tavanomaisessa merkityksessä, myös keskustelun rakenteen organisoimiseen.
Työnohjaus näyttäisi myös toimivan jonkinlaisena "transitio-instituutiona", jolla tarkoitan sitä, että työnohjauksen avulla psykologisia hahmottamistapoja leviää muihin ammatillisiin instituutioihin.