Duraatio yrityksen rahoitusriskien hallinnassa.
LINDELL, MARIKA (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LINDELL, MARIKA
2000
Kansantaloustiede - Economics
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2000-05-31Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan yrityksen rahoitusriskien hallintaa duraation ja maturiteettirakenteen avulla. Duraation työkaluilla hallitaan ensisijaisesti korko- ja likviditeettiriskejä, kun taas maturiteettirakenteen avulla voidaan vähentää agentuurikustannuksia. Molemmat rahoitusteorian tarjoamat työkalut liittyvät kuitenkin samaan päätöksentekoon: miten yrityksen tulisi hankkia tarvitsemansa rahoitus, ja miten rahoituksen pituus olisi valittava, jotta minimoitaisiin kustannuksia aiheuttavat riskit.
Tutkielman toinen luku esittelee duraation perusfilosofian ja työkalut. Keskeisimpänä duraation työkaluna on immunisointi. Kolmannessa luvussa tutkitaan, miten duraation työkaluja voidaan hyödyntää yrityksen korko- ja likviditeettiriskien hallinnassa. Luku sisältää kolme case-tyyppistä tarkastelua, joista ensimmäisessä sovelletaan tutkielman ehdottamaa tapaa käyttää duraatiota. Jälkimmäisissä tutustutaan kahden suomalaisen konserniyrityksen riskienhallintaan duraation työkaluilla. Samalla tutkitaan miten hyvin duraation teoria ja sen tarjoamat työkalut soveltuvat yrityksen rahoitusriskien hallintaan. Tutkielman neljäs luku paneutuu velan aiheuttamiin insentiiviongelmiin ja näistä seuraaviin agentuurikustannuksiin sekä siihen, miten näihin voidaan vaikuttaa valitsemalla oikean pituinen lainan maturiteetti.
Tutkielman esittämä tapa käyttää duraation työkaluja korko- ja likviditeettiriskin hallinnassa siten, että yrityksen kaikkia selkeän tuottovaatimuksen alaisia investointeja, sijoituksia ja osingonmaksua tarkastellaan kokonaisuutena soveltunee parhaiten keskisuurelle yritykselle. Duraation tarkastelu ja immunisointi on mielekästä, kun yritys voi vaikuttaa salkun koostumukseen. Suuren yrityksen voi olla vaikea hallita kaikkiin sijoituksiin, investointeihin ja rahoitukseen liittyvää informaatiota, ja vastuu päätöksenteosta hajautuu usein laajalle. Suuren yrityksen voi siten olla helpompaa seurata esimerkiksi vain lainasalkun duraatiota, ja pyrkiä pitämään duraatio sellaisena, että se vastaa keskimääräistä suunnitteluhorisonttia.
Yrityksen tulisi valita riskienhallintastrategia, joka minimoi tehokkaimmin kustannuksia. Immunisointistrategian avulla voidaan välttää mahdollisia suuria korkokustannuksia, kun taas maturiteettien yhteensovittamisstrategia saattaa olla tehokkaampi tapa torjua agentuurikustannuksia.
Tutkielman toinen luku esittelee duraation perusfilosofian ja työkalut. Keskeisimpänä duraation työkaluna on immunisointi. Kolmannessa luvussa tutkitaan, miten duraation työkaluja voidaan hyödyntää yrityksen korko- ja likviditeettiriskien hallinnassa. Luku sisältää kolme case-tyyppistä tarkastelua, joista ensimmäisessä sovelletaan tutkielman ehdottamaa tapaa käyttää duraatiota. Jälkimmäisissä tutustutaan kahden suomalaisen konserniyrityksen riskienhallintaan duraation työkaluilla. Samalla tutkitaan miten hyvin duraation teoria ja sen tarjoamat työkalut soveltuvat yrityksen rahoitusriskien hallintaan. Tutkielman neljäs luku paneutuu velan aiheuttamiin insentiiviongelmiin ja näistä seuraaviin agentuurikustannuksiin sekä siihen, miten näihin voidaan vaikuttaa valitsemalla oikean pituinen lainan maturiteetti.
Tutkielman esittämä tapa käyttää duraation työkaluja korko- ja likviditeettiriskin hallinnassa siten, että yrityksen kaikkia selkeän tuottovaatimuksen alaisia investointeja, sijoituksia ja osingonmaksua tarkastellaan kokonaisuutena soveltunee parhaiten keskisuurelle yritykselle. Duraation tarkastelu ja immunisointi on mielekästä, kun yritys voi vaikuttaa salkun koostumukseen. Suuren yrityksen voi olla vaikea hallita kaikkiin sijoituksiin, investointeihin ja rahoitukseen liittyvää informaatiota, ja vastuu päätöksenteosta hajautuu usein laajalle. Suuren yrityksen voi siten olla helpompaa seurata esimerkiksi vain lainasalkun duraatiota, ja pyrkiä pitämään duraatio sellaisena, että se vastaa keskimääräistä suunnitteluhorisonttia.
Yrityksen tulisi valita riskienhallintastrategia, joka minimoi tehokkaimmin kustannuksia. Immunisointistrategian avulla voidaan välttää mahdollisia suuria korkokustannuksia, kun taas maturiteettien yhteensovittamisstrategia saattaa olla tehokkaampi tapa torjua agentuurikustannuksia.