Ympäristöperusoikeutta etsimässä: Perustuslain 20 §:n oikeudellinen sisältö perustuslakivaliokunnan ja korkeimman hallinto-oikeuden tulkinnassa
HALME, MILLA (2013)
2013
Julkisoikeus - Public Law
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-07-31
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24049
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24049
Tiivistelmä
Tutkielmassa pyritään hahmottaman ympäristöperusoikeudeksi kutsutun perustuslain 20 § oikeudellista sisältöä erityisesti siihen liittyvien oikeusperiaatteiden kautta. Tutkimus kuuluu valtiosääntöoikeudellisen perusoikeustutkimuksen alaan ja on pääasiallisesti oikeusdogmaattinen.
Ympäristöperusoikeus on kaksiosainen. Sen ensimmäinen momentti julistaa vastuun luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluvan kaikille. Toisessa momentissa ilmaistaan julkisen vallan velvollisuus pyrkiä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.
Ympäristöperusoikeuden soveltaminen tulkinta-apuna ylimpien tuomioistuinten ja eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuissa ja ohjaamassa lainsäätäjän työtä perustuslakivaliokunnan lausunnoissa on lisääntynyt. Siksi onkin mielenkiintoista tutkia, mitkä ympäristöperusoikeuden osa-alueet lainvalmistelussa ja lainkäytössä korostuvat. Tässä työssä on perustuslain 20 §:stä eritelty oikeusperiaatteita ja tutkittu, miten ne esiintyvät kyseisen pykälän soveltamistilanteissa.
Lainvalmistelussa vastuu ympäristöstä ymmärretään laajasti. Ympäristövastuu esiintyy usein omaisuuden suojan ja myös elinkeinovapauden vastaperiaatteena, kun lainsäädännössä rajoitetaan esimerkiksi omaisuuden käyttöä tai elinkeinovapautta ympäristönsuojelullisista syistä. Oikeustapauksissa korostuu erityisesti ympäristöperusoikeuden toisessa momentissa mainittu julkisen vallan toimeksianto edistää jokaisen oikeutta vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Säännös laajentaa perinteistä hallinto-oikeudellista asianosaisuutta ja antaa mahdollisuuden entistä useammalle yksilölle sekä paikalliselle tai alueellisille luonnon- tai ympäristönsuojelujärjestöille osallistua ympäristöön liittyviin päätöksentekoprosesseihin tai hakea muutosta tehtyyn päätökseen.
Asiasanat: perusoikeudet, ympäristöoikeus, oikeusperiaatteet
Ympäristöperusoikeus on kaksiosainen. Sen ensimmäinen momentti julistaa vastuun luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluvan kaikille. Toisessa momentissa ilmaistaan julkisen vallan velvollisuus pyrkiä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.
Ympäristöperusoikeuden soveltaminen tulkinta-apuna ylimpien tuomioistuinten ja eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuissa ja ohjaamassa lainsäätäjän työtä perustuslakivaliokunnan lausunnoissa on lisääntynyt. Siksi onkin mielenkiintoista tutkia, mitkä ympäristöperusoikeuden osa-alueet lainvalmistelussa ja lainkäytössä korostuvat. Tässä työssä on perustuslain 20 §:stä eritelty oikeusperiaatteita ja tutkittu, miten ne esiintyvät kyseisen pykälän soveltamistilanteissa.
Lainvalmistelussa vastuu ympäristöstä ymmärretään laajasti. Ympäristövastuu esiintyy usein omaisuuden suojan ja myös elinkeinovapauden vastaperiaatteena, kun lainsäädännössä rajoitetaan esimerkiksi omaisuuden käyttöä tai elinkeinovapautta ympäristönsuojelullisista syistä. Oikeustapauksissa korostuu erityisesti ympäristöperusoikeuden toisessa momentissa mainittu julkisen vallan toimeksianto edistää jokaisen oikeutta vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Säännös laajentaa perinteistä hallinto-oikeudellista asianosaisuutta ja antaa mahdollisuuden entistä useammalle yksilölle sekä paikalliselle tai alueellisille luonnon- tai ympäristönsuojelujärjestöille osallistua ympäristöön liittyviin päätöksentekoprosesseihin tai hakea muutosta tehtyyn päätökseen.
Asiasanat: perusoikeudet, ympäristöoikeus, oikeusperiaatteet