Omaisuuden turmelevasta vaikutuksesta - tutkielma omaisuuskäsitteen asemasta, luonteesta ja merkityksestä Jean-Jacques Rousseaun varhaistuotannossa
LINDVALL, MISHA (2012)
2012
Filosofia - Philosophy
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22461
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22461
Tiivistelmä
Pro gradu -työ käsittelee omaisuuskäsitteen asemaa, luonnetta ja merkitystä Jean-Jacques Rousseaun (1712-1778) varhaisfilosofiassa. Tutkimuksen kohteena ovat Rousseaun 1. ja 2. kilpakirjoitus, sekä näiden välissä käyty kirjeenvaihto. Rousseaun ajatuksia tarkastellaan niin luonnonoikeuden, romantiikan, valistuksen kuin antiikin perinteitä vasten.
Työssä osoitetaan kuinka Rousseaun filosofia rakentuu modernin luonnonoikeusperinteen luomaa taustaa vasten ja kuinka hänen varhaisfilosofiansa on jatkuvaa argumentaatiota, keskustelua ja vastaväittelyä, niin edeltävän kuin vallitsevankin tradition kanssa. Samalla käy myös selväksi Rousseaun asema toisaalta valistusfilosofina ja toisaalta jo lähestyvän romantiikan aikakauden airueena. Lokeroimisen ja määrittelyjen sijaan tutkimuksessa pyritään havainnollistamaan Rousseaun asemaa edellä mainittujen traditioiden välillä.
Tutkielmassa havainnollistetaan omaisuuden käsitteen asema Rousseaun 1. kilpakirjoituksessa ja käsitteen kehittyminen ja muokkautuminen osaksi Rousseaun filosofisen ajattelun ydintä hänen 2. kilpakirjoituksessaan. Työssä pyritään osoittamaan, kuinka Rousseau hyödyntää omaisuuden käsitettä mitä moninaisimmilla tavoilla haastaesssaan modernien luonnonoikeusteoreetikkojen näkemyksiä yhteiskuntasopimuksesta. Erityisen mielenkiinnon kohteena on Rousseaun tapa haastaa John Locken näkemys omaisuudesta ihmiselle kuuluvana luonnollisena oikeutena. Tutkielmassa analysoidaan ja havainnollistetaan konkreettisesti se, mitä Rousseau tarkoitti määritellessään omaisuuden moraaliseksi käsitteeksi. Samalla käy selväksi, mikä on Rousseaun näkemys omaisuuden luonteesta ihmisten välisissä suhteissa sekä yksilön psyyken kehityksessä.
Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan Rousseaun filosofian olevan monimuotoista, kehittyvää ja alati filosofiseen perinteeseen nojautuvaa. Rousseau hyödyntää taitavasti antiikin ja luonnonoikeuden perinteitä haastaessaan oman aikansa valistuksen eetosta. Tämän lisäksi Rousseaun varhaisfilosofiasta esitetään tulkinta, jonka mukaan se olisi jatkuvassa muutoksen tilassa. Tutkimuksessa ei löydetä tukea näkemyksille, joiden mukaan Rousseaun filosofiasta voitaisiin muodostaa yksi, ristiriidaton ja harmoninen kokonaiskuva. Sen sijaan, työssä pyritään osoittamaan, kuinka Rousseaun filosofian johdonmukaisuus on ennen muuta yksilön sisäistä johdonmukaisuutta, hänen muodostaessaan omaa henkilökohtaista maailmankatsomustaan.
Asiasanat:luonnonoikeusperinne, luonnonlaki, valistus, romantiikka, Rousseau, Locke, omaisuus
Työssä osoitetaan kuinka Rousseaun filosofia rakentuu modernin luonnonoikeusperinteen luomaa taustaa vasten ja kuinka hänen varhaisfilosofiansa on jatkuvaa argumentaatiota, keskustelua ja vastaväittelyä, niin edeltävän kuin vallitsevankin tradition kanssa. Samalla käy myös selväksi Rousseaun asema toisaalta valistusfilosofina ja toisaalta jo lähestyvän romantiikan aikakauden airueena. Lokeroimisen ja määrittelyjen sijaan tutkimuksessa pyritään havainnollistamaan Rousseaun asemaa edellä mainittujen traditioiden välillä.
Tutkielmassa havainnollistetaan omaisuuden käsitteen asema Rousseaun 1. kilpakirjoituksessa ja käsitteen kehittyminen ja muokkautuminen osaksi Rousseaun filosofisen ajattelun ydintä hänen 2. kilpakirjoituksessaan. Työssä pyritään osoittamaan, kuinka Rousseau hyödyntää omaisuuden käsitettä mitä moninaisimmilla tavoilla haastaesssaan modernien luonnonoikeusteoreetikkojen näkemyksiä yhteiskuntasopimuksesta. Erityisen mielenkiinnon kohteena on Rousseaun tapa haastaa John Locken näkemys omaisuudesta ihmiselle kuuluvana luonnollisena oikeutena. Tutkielmassa analysoidaan ja havainnollistetaan konkreettisesti se, mitä Rousseau tarkoitti määritellessään omaisuuden moraaliseksi käsitteeksi. Samalla käy selväksi, mikä on Rousseaun näkemys omaisuuden luonteesta ihmisten välisissä suhteissa sekä yksilön psyyken kehityksessä.
Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan Rousseaun filosofian olevan monimuotoista, kehittyvää ja alati filosofiseen perinteeseen nojautuvaa. Rousseau hyödyntää taitavasti antiikin ja luonnonoikeuden perinteitä haastaessaan oman aikansa valistuksen eetosta. Tämän lisäksi Rousseaun varhaisfilosofiasta esitetään tulkinta, jonka mukaan se olisi jatkuvassa muutoksen tilassa. Tutkimuksessa ei löydetä tukea näkemyksille, joiden mukaan Rousseaun filosofiasta voitaisiin muodostaa yksi, ristiriidaton ja harmoninen kokonaiskuva. Sen sijaan, työssä pyritään osoittamaan, kuinka Rousseaun filosofian johdonmukaisuus on ennen muuta yksilön sisäistä johdonmukaisuutta, hänen muodostaessaan omaa henkilökohtaista maailmankatsomustaan.
Asiasanat:luonnonoikeusperinne, luonnonlaki, valistus, romantiikka, Rousseau, Locke, omaisuus