Valkoisen Suomen manifesti: Tampereen valloituksen muistojuhla 1919

Abstract

Suomen sisällissodassa Tampereen taisteluiden merkitys sodan lopputulokselle oli merkittävä. Tampereella, joka oli keskeinen työväenkaupunki, ratkaistiin sisällissota valkoisen osapuolen voitoksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sisällissodan muistamista vuosi Tampereen taisteluiden päättymisen jälkeen järjestetyn Tampereen valtauksen muistojuhlan välityksellä. Tutkimuksessa luodaan kokonaiskuvaa ensimmäisestä Tampereen valloituksen muistojuhlasta. Siinä käsitellään kolmepäiväisiksi muodostuneita juhlallisuuksia, sekä tuodaan esiin niitä toimijoita, jotka toimivat juhlan järjestämisen takana. Tämän lisäksi tutkimus tuo esiin niitä reaktioita, joita juhla aiheutti niin Tampereen kaupungin valtuuston kuin voittaneeseen että hävinneeseen puoleen itsensä samaistavien kuntalaisten keskuudessa. Tampereella pidettiin yllä viholliskuvia ”itsen” ja ”toisen” välillä, ja tutkimuksessa tarkastellaan miten tämä näkyi juhlan vietossa. Juhlan voi katsoa muodostuneen myös tietynlaiseksi poliittiseksi näyttämöksi suojeluskunnalle ja valtionhoitaja Carl Gustaf Emil Mannerheimille ja myös tätä käsitellään tutkimuksessa. Työssä ”tiheän vuoropuhelun” avulla pyritään löytämään vastauksia ja kuvauksia tapahtumista ja tuntemuksista. Kiinnittämällä huomiota sanavalintoihin, toistuviin kielikuviin ja kertomis- tai kirjoittamishetken tilanteisiin voidaan tavoittaa sekä subjektiivisia että kertojille yhteisiä käsityksiä ja emootioita. Tässä työssä luodaan katsaus ilmapiiriin, joka vallitsi Tampereella vuonna 1919 ja miten se heijastui valkoisen Suomen järjestämän Tampereen valtauksen muistojuhlan yhteydessä.

Lähdemateriaalina työssä on käytetty Tampereen kaupunginvaltuuston pöytäkirjoja, kaupungin valtuutettu, rehtori Kaarlo Tiililän päiväkirjoja, Aamulehteä ja Kansan Sanaa sekä pienempiä lehtiä Suojeluskuntalaisen Lehteä, Sunnuntaitervehdystä ja Työkansaa sekä kertomuksia Tampereen työväenyhdistyksen toiminnasta ja Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta vuodelta 1919. Keskeistä tutkimuskirjallisuutta ovat Ulla-Maija Peltosen teos Muistin paikat: Vuoden 1918 sisällissodan muistamisesta ja unohtamisesta, yleisteos Sisällissodan pikkujättiläinen, Petri Karosen ja Kerttu Tarjamon toimittama Kun sota on ohi: Sodista selviytymisen ongelmia ja niiden ratkaisumalleja 1900-luvulla, Väinö Voionmaan Tampereen kaupungin historia IV osa: Tampereen uusin historia, Eino Jutikkalan Tampereen historia III, kokoelmateos Tampere 1918 sekä Aapo Roseliuksen väitöskirja Kiista, eheys, unohdus: Vapaussodan muistaminen suojeluskuntien ja veteraaniliikkeen toiminnassa 1918–1944.

Tampereen valloituksen muistojuhlalla oli moninaiset vaikutukset Tampereen kaupunkilaisiin. Muistojuhlilla oli voimakas psykologinen vaikutus molemmille osapuolille. Voittaneelle puolelle se mahdollisti sodan voittamisen muistamista, kun se hävinneelle puolelle merkitsi pelkästään katkeraa muistoa vuodentakaisista tapahtumista. Muistojuhlalla oli myös suuri ideologinen merkitys voittaneelle puolelle. Valkoinen Suomi sai rakentaa omaa ideologiaansa juhlien välityksellä, ja suojeluskunnat sekä C.G.E. Mannerheim pystyivät käyttämään juhlia oman asemansa parantamiseen sotien välisessä Suomessa. Juhlien välityksellä vihollisuudet säilyivät kahden kansanosan välillä. Sodan muistaminen ja kansan voimakas jakautuminen kahtia ei mahdollistanut rauhaa, vaan molemmat puolet tunsivat syvää vihaa toisiaan kohtaan. Tampereella järjestetty valloituksen muistojuhla vuonna 1919 ei ollut koko kansan juhla, vaan se oli voittaneen puolen juhla, jolla rakennettiin valkoista Suomea.