Lasten narratiivisen identiteetin kehittäminen peruskouluopetuksessa, etnografisena tapaustutkimuksena toteutettu Minä maailmassa -identiteettiprojekti

Abstract

Tutkimuksemme tarkoituksena on ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun opetussuunnitelman kehittämisestä sekä sen nykyiseen tilaan lasten identiteetin kehittämisen ja tukemisen näkökulmasta. Tutkimustehtävämme mukailee tätä tarkoitusta siten, että kehitimme, kokeilimme ja tutkimme erilaisia pedagogisia käytänteitä ja menetelmiä, jotka tukisivat lapsen narratiivisen identiteetin kehittymistä kouluoppimisen yhteydessä. Kehitimme osana tutkimusprojektiamme produktin eli Minä maailmassa -opetuspaketin, jota kokeilimme kahden ja puolen kuukauden jakson, niin sanotun identiteettiprojektin ajan. Identiteettiprojektiimme kuului tehtäväksi kehittää myös identiteetin kehityksen arvioimiseen käytettävä menetelmä, jonka mittaustulosten perusteella arvioimme opetuspakettimme toimivuutta narratiivisen identiteetin kehittäjänä. Tutkimuksemme on yksi osa laajempaa tutkimusprojektia, IdeKo -hanketta (Identiteetin kehittäminen ja tukeminen koulussa, eng. Know Id 2010–2013).

Toteutimme tutkimuksemme empiirisenä laadullisena tapaustutkimuksena. Tapaustutkimuksemme oli etnografinen lasten tutkimus, johon liittyi myös lyhytaikaisen seurantatutkimuksen piirteitä. Aineistonkeruumenetelminä käytimme erilaisten dokumenttien tuottamista lapsilla, niiden keräämistä sekä näiden rinnalla havainnointia. Tärkeimpinä tutkimusdokumentteina toimivat alku- ja lopputilanteessa identiteetin mittareina käytetyt tehtävät, joita analysoimme narratiivisella otteella. Tavoitteenamme ei ollut tehdä yleistyksiä tutkimustuloksista, vaan ymmärtää ilmiötä kokonaisvaltaisesti. Aineisto kerättiin siis identiteettiprojektin aikana, joka toteutettiin syventävinä projektiopintoina. Projektissa työskentelimme opetuksen muodossa eräässä pirkanmaalaisessa alakoulun luokassa, jossa oli alle kaksikymmentä oppilasta, ja oppilasaines oli hyvin monipuolinen. Luokan oma opettaja toimi projektissamme ohjaavana, toisin sanoen valvovana opettajana, joka tämän lisäksi eheytti projektin aikana tulkintojamme oppilaista. Luokan lapset toimivat tutkimuksemme tapauksina, joiden identiteettien mahdollinen kehittyminen tai muuttuminen kertoi tutkimuskohteemme eli opetuspakettimme toimivuudesta narratiivisen identiteetin kehittäjänä.

Keskeisimmät tulokset kertoivat, että 15 lapsen identiteetistä 14 lapsen identiteetti kehittyi vähintään hiukan. Pojista neljällä kahdeksasta narratiivinen identiteetti rikastui huomattavasti. Tytöillä neljällä seitsemästä tapahtui jonkinasteista identiteetin kehitystä. Kaikkein eniten opetuspakettimme onnistui kehittämään sellaisten lasten identiteettiä ja itsetuntoa, joilla niiden havaittiin olevan heikoimmat. Jo alkutilanteessa tyttöjen identiteetti oli vahvempi, kuin poikien. Projektin aikana pojat tavallaan ottivat tyttöjä kiinni elämäntarinoissaan.

Johtopäätöksenä identiteettien tarkastelussa esitämme yhteyksiä eniten kehittyneiden identiteettien ja koulun odottamien identiteettien välille. Tuloksia tarkastellessa johtopäätökset tukevat ilmeisen hyvin uusimpia tutkimustuloksia, joiden mukaan lapset alkavat rakentaa identiteettiään jo varhaisessa vaiheessa. Alkumittauksesta voidaan päätellä, että elämäntarinallisuuteen ei ole keskitytty, mutta narratiivisuuteen perustuva opetus eheyttää ja rikastaa lasten rakentamaa kerronnallista identiteettiä. Koemme koko projektin onnistuneen hyvin.

Asiasanat:Identiteetti, narratiivinen identiteetti, narratiivinen opetussuunnitelma, oppimisprosessi, perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, etnografia, yhteiskunta