BAHÁ’I-PIONEERIEN SOPEUTUMINEN SUOMEEN
KYLLIÄINEN, AITOLKIN (2009)
2009
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-06-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19945
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19945
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee Suomeen muuttaneiden bahá'í-pioneerien sopeutumiskokemuksia. Suomeen aikanaan muuttaneiden bahá'í-pioneerien sopeutumista on perusteltua tutkia, koska bahá'ít maahanmuuttajaryhmänä ovat melko tuntemattomia niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Bahá'í-pioneerien sopeutumista tai Bahá'í-yhteisöä koskevia tutkimuksia ei ole juurikaan tehty Suomessa. Bahá'í-pioneerien sopeutumisen lähtökohtia valaistaan myös käymällä läpi Bahá'íuskon maailmankatsomuksellisia perusteita sekä joitakin bahá'íta käsitteleviä aikaisempia tutkimuksia.
Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimusaineistoni koostuu viiden bahá'í-pioneerien haastatteluista, teoreettisesta kirjallisuudesta sekä muissa maissa bahá'í-maahanmuuttajista tehdyistä tutkimuksista. Haastattelumenetelmänä on käytetty strukturoitumatonta eli avointa haastattelua. Bahá'í-pioneerien maahanmuuttokokemuksia analysoitiin teemoittelun avulla. Haastattelut olivat iältään 45-58 vuotiaita ja olivat haastatteluhetkellä asuneet Suomessa keskimäärin yli kolmekymmentä vuotta.
Tutkimuksessa bahá'í-pioneerien sopeutuminen Suomeen näyttäytyi suhteellisen vaivattomasti edenneenä ja ajassa muuttuneena prosessina. Sopeutumista edistivät vapaaehtoinen maahanmuutto, Suomesta saatu koulutus sekä bahá'í-pioneerien maailmankansalaisen identiteetti ja ihanne, joka juontaa juurensa Bahá'í-uskosta. Myös suomalaisella Bahá'í-yhdyskunnalla on ollut merkityksensä bahá'í-pioneerien sopeutumisessa, vaikka pioneerien tehtävänä on ollut olla apuna suomalaisen Bahá'í-yhdyskunnan rakentamisessa, siksi he eivät olleet varsinaisesti sopeuttamisen avun kohteina, mutta luonnollisesti apu on ollut molemmin puolista. Bahá'í-pioneerien asenteet asuinmaatansa, kotimaatansa sekä maailman kulttuureja kohtaan antaa perusteet kutsua heitä "maailmankansalaisiksi". Tutkimuksen tulokset, koskien pioneerien maailmankansalaisuutta, uskonnon merkitystä heidän elämässään sekä sopeutumista, ovat osoittautuneet yhteneväisiksi muiden bahá'ísta kertovien aikaisempien tutkimusten kanssa.
Tutkimustulokset osoittavat myös, ettei haastateltavien uskonnollinen elämänorientaatio ja sen harjoittaminen haitannut tai hidastanut heidän sopeutumista, vaan päinvastoin sillä on ollut heille henkistä hyvinvointia, voimavaroja ja yhteisöllisyyttä ylläpitävä merkitys ja siten sopeutumista edistävä merkitys. Suomeen tulon alusta lähtien Bahá'í-yhdyskunta tarjosi luonnollisesti myös yhteisön, mihin kuulua. Myös ajan on todettu vieneen haastateltavien sopeutumista eteenpäin. Sopeutumisen hidastavina tekijöinä olivat lähinnä kielivaikeudet, työhön sijoittuminen sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyvät haasteet (esim. ystävystyminen suomalaisten kanssa). Kyseiset haasteet leimasivat maahanmuuton alkuaikoja eivätkä enää kymmenien vuosien asumisen jälkeen olleet merkityksellisiä haastateltaville. Alkuajan koettelemuksista huolimatta, haastateltavien arvoasetelma, oikea asenne sekä motivaatio vei sopeutumisprosessia toivottuun suuntaan ja sai heidät integroitumaan omaan yhdyskuntaan sekä laajemmin myös suomalaiseen yhteiskuntaan.
Asiasanat: Bahá'í-usko, bahá'í-pioneeri, maailmankansalaisuus, sopeutuminen.
Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimusaineistoni koostuu viiden bahá'í-pioneerien haastatteluista, teoreettisesta kirjallisuudesta sekä muissa maissa bahá'í-maahanmuuttajista tehdyistä tutkimuksista. Haastattelumenetelmänä on käytetty strukturoitumatonta eli avointa haastattelua. Bahá'í-pioneerien maahanmuuttokokemuksia analysoitiin teemoittelun avulla. Haastattelut olivat iältään 45-58 vuotiaita ja olivat haastatteluhetkellä asuneet Suomessa keskimäärin yli kolmekymmentä vuotta.
Tutkimuksessa bahá'í-pioneerien sopeutuminen Suomeen näyttäytyi suhteellisen vaivattomasti edenneenä ja ajassa muuttuneena prosessina. Sopeutumista edistivät vapaaehtoinen maahanmuutto, Suomesta saatu koulutus sekä bahá'í-pioneerien maailmankansalaisen identiteetti ja ihanne, joka juontaa juurensa Bahá'í-uskosta. Myös suomalaisella Bahá'í-yhdyskunnalla on ollut merkityksensä bahá'í-pioneerien sopeutumisessa, vaikka pioneerien tehtävänä on ollut olla apuna suomalaisen Bahá'í-yhdyskunnan rakentamisessa, siksi he eivät olleet varsinaisesti sopeuttamisen avun kohteina, mutta luonnollisesti apu on ollut molemmin puolista. Bahá'í-pioneerien asenteet asuinmaatansa, kotimaatansa sekä maailman kulttuureja kohtaan antaa perusteet kutsua heitä "maailmankansalaisiksi". Tutkimuksen tulokset, koskien pioneerien maailmankansalaisuutta, uskonnon merkitystä heidän elämässään sekä sopeutumista, ovat osoittautuneet yhteneväisiksi muiden bahá'ísta kertovien aikaisempien tutkimusten kanssa.
Tutkimustulokset osoittavat myös, ettei haastateltavien uskonnollinen elämänorientaatio ja sen harjoittaminen haitannut tai hidastanut heidän sopeutumista, vaan päinvastoin sillä on ollut heille henkistä hyvinvointia, voimavaroja ja yhteisöllisyyttä ylläpitävä merkitys ja siten sopeutumista edistävä merkitys. Suomeen tulon alusta lähtien Bahá'í-yhdyskunta tarjosi luonnollisesti myös yhteisön, mihin kuulua. Myös ajan on todettu vieneen haastateltavien sopeutumista eteenpäin. Sopeutumisen hidastavina tekijöinä olivat lähinnä kielivaikeudet, työhön sijoittuminen sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyvät haasteet (esim. ystävystyminen suomalaisten kanssa). Kyseiset haasteet leimasivat maahanmuuton alkuaikoja eivätkä enää kymmenien vuosien asumisen jälkeen olleet merkityksellisiä haastateltaville. Alkuajan koettelemuksista huolimatta, haastateltavien arvoasetelma, oikea asenne sekä motivaatio vei sopeutumisprosessia toivottuun suuntaan ja sai heidät integroitumaan omaan yhdyskuntaan sekä laajemmin myös suomalaiseen yhteiskuntaan.
Asiasanat: Bahá'í-usko, bahá'í-pioneeri, maailmankansalaisuus, sopeutuminen.