"Mennään päin eikä kattella." Inferno-lehden tekijöiden ajatuksia heavy metalista ja Infernosta
RAJALA, VILHO (2008)
2008
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19198
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19198
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani suomalaisen metallimusiikkiin keskittyvän Inferno-lehden viiden tekijän ajatuksia metallimusiikin alakulttuurista, Inferno-lehdestä ja näiden keskinäisistä suhteista. Metallikulttuuri on globaalisti levinnyt alakulttuuri, joka on Suomessa etenkin väkilukuun nähden erityisen suuressa suosiossa. Inferno on Suomen suurin metallimusiikkilehti.
Tutkimusmenetelmänä on teemahaastattelu, jossa voi nähdä myös syvähaastattelun piirteitä, koska tutkimusaihe on tärkeä haastateltaville itselleen ja haastattelut ovat pitkiä. Lehdentekijät tiedostavat metallin kolmen perusmyytin (miehisyys, saatanallisuus ja itsetuho) olemassaolon, mutta myytit eivät heidän mukaansa ohjaile metallikulttuurin todellisuutta. Metallikulttuuriin ja -faneihin liitettyjä luonteenpiirteitä ovat aitous ja lojaalius. Tärkeitä tekijöitä metallissa ovat ironia ja musta huumori, joiden kautta myös perusmyyttejä paljon tulkitaan.
Haastattelujen perusteella metallin suosio on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana voimakkaasti, mikä on syönyt sen kapinallista särmää, koska siitä on tullut samalla hyväksytympää. Metalli pyrkii usein kapinoimaan etenkin kirkkoa ja uskontoa vastaan, vaikka toisaalta on olemassa myös kristillistä metallia. Metallin kenttä on fragmentoitunut ja pirstaloitunut lukemattomiin palasiin, mutta kuitenkin niin, että jokainen alalaji on edelleen palautettavissa genren yhteisiin lähtökohtiin.
Inferno-lehti on tämän alati suositummaksi muuttuvan musiikkigenren pää-äänenkannattaja Suomessa. Lehdentekijöillä on lukijoistaan vain vähän tietoisia oletuksia, mutta metallimusiikkilehden ja laajemmin koko metallikulttuurin konteksti ohjailee jonkin verran juttujen kirjoittamista.
Inferno-lehden tekijöillä ei näy olevan erityistä asemaa tai statusta verrattuna tavalliseen metallinkuuntelijaan. Poikkeuksen tästä tekee vain päätoimittaja. Infernoon kirjoittavat saattavat olla jonkin verran koulutetumpia, avarakatseisempia ja keskimäärin iäkkäämpiä kuin kaikki metallifanit yhteensä, mutta he eivät ole mikään eliittijoukko.
Avainsanat: rock, heavy metal, alakulttuuri, rockjournalismi, myytti, genre, Inferno
Tutkimusmenetelmänä on teemahaastattelu, jossa voi nähdä myös syvähaastattelun piirteitä, koska tutkimusaihe on tärkeä haastateltaville itselleen ja haastattelut ovat pitkiä. Lehdentekijät tiedostavat metallin kolmen perusmyytin (miehisyys, saatanallisuus ja itsetuho) olemassaolon, mutta myytit eivät heidän mukaansa ohjaile metallikulttuurin todellisuutta. Metallikulttuuriin ja -faneihin liitettyjä luonteenpiirteitä ovat aitous ja lojaalius. Tärkeitä tekijöitä metallissa ovat ironia ja musta huumori, joiden kautta myös perusmyyttejä paljon tulkitaan.
Haastattelujen perusteella metallin suosio on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana voimakkaasti, mikä on syönyt sen kapinallista särmää, koska siitä on tullut samalla hyväksytympää. Metalli pyrkii usein kapinoimaan etenkin kirkkoa ja uskontoa vastaan, vaikka toisaalta on olemassa myös kristillistä metallia. Metallin kenttä on fragmentoitunut ja pirstaloitunut lukemattomiin palasiin, mutta kuitenkin niin, että jokainen alalaji on edelleen palautettavissa genren yhteisiin lähtökohtiin.
Inferno-lehti on tämän alati suositummaksi muuttuvan musiikkigenren pää-äänenkannattaja Suomessa. Lehdentekijöillä on lukijoistaan vain vähän tietoisia oletuksia, mutta metallimusiikkilehden ja laajemmin koko metallikulttuurin konteksti ohjailee jonkin verran juttujen kirjoittamista.
Inferno-lehden tekijöillä ei näy olevan erityistä asemaa tai statusta verrattuna tavalliseen metallinkuuntelijaan. Poikkeuksen tästä tekee vain päätoimittaja. Infernoon kirjoittavat saattavat olla jonkin verran koulutetumpia, avarakatseisempia ja keskimäärin iäkkäämpiä kuin kaikki metallifanit yhteensä, mutta he eivät ole mikään eliittijoukko.
Avainsanat: rock, heavy metal, alakulttuuri, rockjournalismi, myytti, genre, Inferno