Aikuissosiaalityön haasteet. Institutionaalinen näkökulma kehittämishankkeiden kuvaamaan sosiaalityöhön

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää aikuissosiaalityön toteutumisen tapaa ja kehityssuuntia Suomessa ja siihen vaikuttavia yhteiskunnallisia tekijöitä. Aikuissosiaalityö määritellään tutkimuksessa kunnallisissa sosiaalitoimistoissa toimeentulotuen käsittelyn yhteydessä kehittyneeksi aikuisväestön sosiaalityöksi, jota toteuttavat sosiaalityön yliopistokoulutuksen saaneet ammattihenkilöt.

Tutkimusaineistona ovat Sosiaalialan osaamiskeskusten vuosina 2007 – 2009 julkaisemien aikuissosiaalityön kehittämishankkeiden raporttien tekstit, jotka kuvaavat aikuissosiaalityötä 37 kunnassa Keski-Suomessa, Kymenlaaksossa, Hämeessä ja Uudellamaalla. Tutkimusmenetelmänä on teorialähtöinen sisällönanalyysi, jossa analyysityökaluna toimii uusinstitutionaalisen organisaatioteorian pohjalta koostettu analyysikehikko. Tarkastelunäkökulmana on se, miten instituutiot vaikuttavat aikuissosiaalityön rakenteeseen ja toimintalogiikkaan. Instituutiot käsitetään tutkimuksessa kestäviksi sosiaalisiksi rakenteiksi, jotka ovat muodostuneet symbolisista elementeistä, sosiaalisesta toiminnasta ja materiaalisista resursseista. Niiden tehtävänä on tuottaa pysyvyyttä, tarkoituksenmukaisuutta ja sosiaalista järjestystä toimintaan. Tutkimusta ohjaava uusinstitutionaalinen organisaatioteoria on tieteenfilosofiselta lähestymistavaltaan moninäkökulmainen. Sekä instituutiot että aikuissosiaalityö nähdään tutkimuksessa sosiaalisina konstruktioina.

Tutkimuksen mukaan aikuissosiaalityön toiminta koostuu eri kunnissa samantyyppisistä elementeistä, mutta toimintatavat vaihtelevat. Työtä ja työtapoja on määritelty, mutta määritelmät jäävät ideaalin tasolle eikä työ toteudu niiden mukaisena käytännössä. Aikuissosiaalityö ei ole vahvasti institutionaalisesti ohjattua toimintaa, jolloin sen yhteiskunnallinen tehtävä ja toimintavaltuudet jäävät osin avoimiksi. Tästä syystä toiminnan käsitteellinen ja käytännön määrittely on puutteellista ja toimintaan osallistuvien työntekijöiden tehtäväkuvat vaihtelevia. Aikuissosiaalityö joutuu myös viimesijaisen palvelun tehtävään ja kohtaamaan yhteiskunnan palveluiden puutteiden seurauksia. Aikuissosiaalityötä ohjaavat yhteiskunnalliset mekanismit eivät aina ole sosiaalityön ammatillisten ja eettisten lähtökohtien mukaisia, mikä aiheuttaa ammatillista turhautumista. Sosiaalityöntekijöiden osallistuminen oman yhteiskunnallisen ja ammatillisen tehtävänsä määrittelyyn on kuitenkin jäänyt vähäiseksi. Jos muutosta ei tapahdu, aikuissosiaalityö voi ajautua yhä suppeampaan toimenpidekeskeiseen työmalliin.

Tutkimus nosti esiin myös muutoksen mahdollisuuksia. Sosiaalityöntekijöillä on mahdollisuus määritellä työtään sen tiukoista reunaehdoista huolimatta. Tarttumalla tähän mahdollisuuteen voidaan aikuissosiaalityössä kehittää sosiaalityön ammatillisia ja eettisiä lähtökohtia kunnioittavia työmuotoja, haastaa yhteiskunnan palveluista päättäviä tahoja keskusteluun yhteiskuntapolitiikan vaikutuksista ja nostaa aikuissosiaalityön perustehtävän mukaisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten elinolot yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Avainsanat: aikuissosiaalityö, sosiaalityö, instituutiot, uusinstitutionaalinen organisaatioteoria, teorialähtöinen sisällönanalyysi