Kasvatuskäsitysten dialogisuus työn induktiovaiheessa: Opettajaksi valmistuneiden näkemyksiä hyvästä kasvatuksesta

Abstract

Varhaiskasvatuksen opettajien rekrytoinnista on viime vuosina tullut yhä haasteellisempaa. Opettajan työn induktiovaiheella on osoitettu olevan suurta merkitystä esimerkiksi ammattiin sitoutumisessa, joten induktiovaiheen ilmiöiden tarkastelu on yhteiskunnallisen tilanteen huomioon ottaen kiinnostavaa. Induktiotutkimuksessa vähemmälle huomiolle on jäänyt ilmiöiden kasvatusfilosofinen tarkastelu sekä pitkittäistarkastelu. Tämän tutkielman tarkoitus on tuoda näitä näkökulmia induktiovaiheen tutkimukseen. Kasvatuskäsitykset eli kasvatusta koskevat uskomukset vaikuttavat merkittävästi kasvatustoimintaan ja ovat siten osa opettajien ammatillisuutta. Kasvatettavien kannalta niillä on kauaskantoisia vaikutuksia, joten käsitysten tutkiminen on kasvatettavien hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen kannalta tärkeää. Kasvatuksen tarkoitusta ei voida ymmärtää ilman hyvän käsitettä. Dialogisen kasvatusnäkemyksen vahvuuksia on usko kasvatettavan oikeuteen saada apua ja tukea kasvaessaan omaksi itsekseen, ei ulkopuolisten intressien mukaiseksi ihmiseksi. Dialoginen kasvatus pyrkii auttamaan kasvatettavaa tämän omannäköisen hyvän elämän tavoittamisessa ja on siksi mielekäs näkökulma tarkastella opettajien kasvatuskäsityksiä. Tutkielmassa kysytään, onko työuransa alussa olevien varhaiskasvatuksen opettajien kasvatuskäsityksissä läsnä dialogisen kasvatusnäkemyksen oleelliset elementit: kasvatettavan hyvä elämä nykyhetkessä ja itseytymisen tukeminen? Lisäksi kysytään, millaisia muutoksia voidaan havaita tapahtuneen varhaiskasvatuksen opettajien kasvatuskäsitysten dialogisuudessa induktiovaiheen aikana? Tutkielma toteutettiin pitkittäistutkimusasetelmalla. Aineisto koostui kahdesta kyselystä, joiden välissä oli neljä vuotta aikaa. Aineistoa analysoitiin kvalitatiivisin keinoin. Tutkielman menetelmällinen viitekehys sai vaikutteita diskurssianalyysistä, kehysanalyysistä, teorian kanssa ajattelusta sekä adaptiivisesta teoriasta. Tulokset osoittivat, että lähes kaikkien tutkielmaan osallistuneiden varhaiskasvatuksen opettajien kasvatuskäsitykset olivat dialogisia induktiovaiheen loppupuolella. Käsitysten dialogisuudessa havaittiin sekä muutosta että pysyvyyttä induktiovaiheen aikana. Muutosta tapahtui sekä dialogisuuden lisääntymisenä että vähenemisenä opettajien käsityksissä. Tulokset vahvistivat myös hyvän välttämättömyyden kasvatuskäsityksissä. Tutkielmassa onnistuttiin operationalisoimaan kasvatusfilosofisia käsitteitä luomalla toimivaksi osoittautunut käsitteellinen väline dialogisuuden esiintymisen ja sen muutosten tarkasteluun tekstiaineistoista.

The induction phase has been shown to play a significant part in newly qualified teachers’ working lives, for example in how they commit themselves to their work. Investigating the phenomena that occur in the induction phase is therefore an important part of understanding the development of teachers’ professionalism. This is especially true of the ECEC sector where recruiting qualified and committed teachers has become more difficult of late. Although the induction phase is still an understudied aspect of teachers’ professional lives, studies have been conducted regarding mentoring and teacher retention. However, how the teachers’ beliefs regarding good education change during the induction stage of their careers has so far been neglected in the literature. In this thesis, I conduct research designed to study how ECEC teachers’ conceptions of good education change during the induction phase. Teachers‘ beliefs about education have a major impact on the quality of education and the well-being of children and are thus a significant part of the professionality of a teacher. Especially one’s conceptions of what good education is tend to guide decision-making in practical contexts. I use Veli-Matti Värri’s study of good education as a theoretical framework for categorising ECEC teachers’ beliefs about education. A central construct in Värri’s theory of good education is dialogue. Good education according to Värri is based on the child’s right to get help and guidance in growing to be themselves. However, since the child’s future life remains a mystery both for the educator and the child, the aims of education must be negotiated between the educator and the child. This means that children are not supposed to be moulded by external interests but should rather be supported in finding their own kind of good life. I apply Värri’s theory as an analytic lens to a longitudinal data set. This allows for an examination of how the teachers’ beliefs about education have changed during the first four years of the induction phase. The research questions of the thesis were: Are the essential elements of dialogic education (the child’s good life at the present moment and the process of their individuation / subjectification) present in the educational beliefs of the newly qualified ECEC teachers and What kind of changes can be detected in the dialogicality of ECEC's teachers' educational beliefs? The longitudinal data was produced at two points in time separated by four years in between. The first data were produced at the end of the ECEC student teachers’ studies. The second data were produced after their first years as newly qualified teachers. The methodological framework for analyzing the data was influenced by several qualitative approaches: discourse analysis, frame analysis, thinking with theory and adaptive theory. These methods were used to conduct a theory-led analysis where the teachers’ responses could be categorized according to Värri’s theory. The results indicated that the educational beliefs of the participating ECEC teachers were mostly dialogic towards the end of the induction phase. There were both changes and stability in the dialogicality of the beliefs during the induction phase. The increase in dialogicality was more common than it’s decrease. The results also reinforced the view that conceptions of good education inevitably contain views of what a good life is. Although the results of the thesis mainly confirm previous findings, the thesis successfully operationalized philosophical notions into a framework for empirical analysis by creating a functional conceptual tool to examine dialogicality and its changes in texts. This is likely to prove fruitful also for future research.