Geenitestit mahdollisuutena ja huolenaiheena : Sisällönanalyysi Helsingin Sanomien geenitestejä koskevasta uutisoinnista
Rissa, Outi (2021)
Rissa, Outi
2021
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105034243
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105034243
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, millä tavalla geenitutkimusta esitellään suomalaisessa mediassa. Tutkielman tavoitteena on tehdä tilannekatsaus Helsingin Sanomissa vuosina 2018–2020 julkaistujen geenitutkimusta käsittelevien tekstien luomasta representaatiosta. Tutkin, kuinka geenitestejä ja geenitutkimusta esitetään mediassa ja peilaan sitä suhteessa terveyden tasa-arvoon. Johdantoluvun jälkeen, tutkielman toisessa ja kolmannessa luvussa selitän tutkielman kannalta olennaisia käsitteitä ja kerron aiemmasta tutkimuksesta, jota on tehty geenitesteihin liittyen. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: millaisia mahdollisuuksia geenitesteille esitetään mediassa ja millaisia huolia geenitesteihin liitetään mediassa?
Tutkimuksen aineistona toimii Helsingin Sanomissa vuosina 2018–2020 julkaistut artikkelit, jotka käsittelevät terveyteen liittyvää geenitutkimusta. Analysoin aineistoa sisällönanalyysillä ja luokittelen aineiston kahteen pääkategoriaan. Ensimmäinen pääkategoria sisältää aineistokatkelmia geenitutkimuksen hyödyistä ja tavoitteista keskittyen alan kasvavaan potentiaaliin hoitomuotojen kehittämisessä ja tutkimuksen mahdollisuuksissa. Toinen pääkategorioista sisältää geenitutkimuksesta esitettyjä huolia, jotka liittyvät eriarvoisuuteen, eettisiin kysymyksiin ja tietoturvaan.
Geenitestien mahdollisuutena nähdään terveyden edistämisen osalta sairauksien parempi ennakointi, riskiryhmien parempi tunnistaminen ja oikea-aikaisen hoidon tehokkaampi kohdistaminen. Geenitestin avulla voitaisiin määrätä yksilölle sopivia lääkkeitä sopivalla annostuksella ja onnistua karsimaan yksilölle tehottomat lääkkeet. Taloudelliselta kannalta Suomella nähdään olevan mahdollisuus kehittyä geenitutkimuksen kärkimaaksi teknisen ja lääketieteellisen osaamisen, laajojen terveysrekisterien sekä suomalaisten ainutlaatuisen geeniperimän ansiosta. Kehittyvänä alana geenitutkimus luo mahdollisuuksia yritysten kehittämisen parissa. Alan uskotaan myös lisäävän työllisyyttä uusien professioiden, kuten geenineuvojien ammattiryhmän syntymisen myötä.
Huolta aiheuttavia katkelmia aineistossa esiintyy lähes yhtä paljon kuin mahdollisuuksiin keskittyviä katkelmia. Geenitestien pelätään tuottavan enemmän huolta omasta sairastumisesta kuin vastauksia terveydellisiin kysymyksiin. Aihe on erittäin sensitiivinen ja ennen geenitiedon laajempaa käyttöönottamista täytyy pohtia monia eettisiä kysymyksiä, kuten millaisesta tiedosta potilaalle on hyötyä ja kerrotaanko vakavasta sairastumisriskistä terveelle ihmiselle, mikäli on mahdollista, että hän voi elää koko elämänsä sairastumatta ja tieto lisäisi turhaan huolta. Tiedolla voi olla myös merkitystä sukulaisille, mikä lisää eettisten säädösten ja ohjeiden tarpeellisuutta. Geenitestien hintaa pohditaan suhteessa vaihtoehtokustannuksiin, kuten ylihoitamisen kustannuksiin ja sairauspäiväkuluihin. Geenitieto on arkaluontoista henkilötietoa, joten ymmärrettävästi kansalaiset ovat huolissaan terveystietojensa tietoturvasta.
Yksi tutkielman johtopäätöksistä on, että Suomen suurimmassa päivälehdessä kirjoitetaan geenitutkimuksesta neutraalisti, esittäen tasapuolisesti sekä positiivisia että negatiivisia huomioita. Teksteillä luodaan neutraali ilmapiiri, jotta lukija voi muodostaa oman mielipiteen saatavilla olevan tiedon avulla. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että väestön terveyseroja voitaisiin pyrkiä tasaamaan tuomalla geenitestit julkiseen terveydenhuoltoon ja mikäli näin ei tapahdu, se voi lisätä eriarvoisuutta.
Tutkimuksen aineistona toimii Helsingin Sanomissa vuosina 2018–2020 julkaistut artikkelit, jotka käsittelevät terveyteen liittyvää geenitutkimusta. Analysoin aineistoa sisällönanalyysillä ja luokittelen aineiston kahteen pääkategoriaan. Ensimmäinen pääkategoria sisältää aineistokatkelmia geenitutkimuksen hyödyistä ja tavoitteista keskittyen alan kasvavaan potentiaaliin hoitomuotojen kehittämisessä ja tutkimuksen mahdollisuuksissa. Toinen pääkategorioista sisältää geenitutkimuksesta esitettyjä huolia, jotka liittyvät eriarvoisuuteen, eettisiin kysymyksiin ja tietoturvaan.
Geenitestien mahdollisuutena nähdään terveyden edistämisen osalta sairauksien parempi ennakointi, riskiryhmien parempi tunnistaminen ja oikea-aikaisen hoidon tehokkaampi kohdistaminen. Geenitestin avulla voitaisiin määrätä yksilölle sopivia lääkkeitä sopivalla annostuksella ja onnistua karsimaan yksilölle tehottomat lääkkeet. Taloudelliselta kannalta Suomella nähdään olevan mahdollisuus kehittyä geenitutkimuksen kärkimaaksi teknisen ja lääketieteellisen osaamisen, laajojen terveysrekisterien sekä suomalaisten ainutlaatuisen geeniperimän ansiosta. Kehittyvänä alana geenitutkimus luo mahdollisuuksia yritysten kehittämisen parissa. Alan uskotaan myös lisäävän työllisyyttä uusien professioiden, kuten geenineuvojien ammattiryhmän syntymisen myötä.
Huolta aiheuttavia katkelmia aineistossa esiintyy lähes yhtä paljon kuin mahdollisuuksiin keskittyviä katkelmia. Geenitestien pelätään tuottavan enemmän huolta omasta sairastumisesta kuin vastauksia terveydellisiin kysymyksiin. Aihe on erittäin sensitiivinen ja ennen geenitiedon laajempaa käyttöönottamista täytyy pohtia monia eettisiä kysymyksiä, kuten millaisesta tiedosta potilaalle on hyötyä ja kerrotaanko vakavasta sairastumisriskistä terveelle ihmiselle, mikäli on mahdollista, että hän voi elää koko elämänsä sairastumatta ja tieto lisäisi turhaan huolta. Tiedolla voi olla myös merkitystä sukulaisille, mikä lisää eettisten säädösten ja ohjeiden tarpeellisuutta. Geenitestien hintaa pohditaan suhteessa vaihtoehtokustannuksiin, kuten ylihoitamisen kustannuksiin ja sairauspäiväkuluihin. Geenitieto on arkaluontoista henkilötietoa, joten ymmärrettävästi kansalaiset ovat huolissaan terveystietojensa tietoturvasta.
Yksi tutkielman johtopäätöksistä on, että Suomen suurimmassa päivälehdessä kirjoitetaan geenitutkimuksesta neutraalisti, esittäen tasapuolisesti sekä positiivisia että negatiivisia huomioita. Teksteillä luodaan neutraali ilmapiiri, jotta lukija voi muodostaa oman mielipiteen saatavilla olevan tiedon avulla. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että väestön terveyseroja voitaisiin pyrkiä tasaamaan tuomalla geenitestit julkiseen terveydenhuoltoon ja mikäli näin ei tapahdu, se voi lisätä eriarvoisuutta.