Kohti arendtilaista valtakäsitystä: käsitehistoriallinen analyysi Hannah Arendtin valtakäsityksen muutoksesta

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani analysoin Hannah Arendtin valtakäsityksen muutosta teosten Totalitarismin synty (1951) ja Vita activa: Ihmisenä olemisen ehdot (1958). Siinä missä edellisessä Arendt vielä nojaa vasta hahmottumassa olevan oman valtakäsityksensä ohella perinteisempään ja yksinkertaisempaan ajatukseen vallasta kykynä hallita muita ihmisiä, jälkimmäisessä Arendt esittää jo varsin pitkälle muotoiltuna ajatuksensa vallasta yhdessä toimivien ihmisten välisenä suhteena ja kykynä saada aikaan vaikutuksia maailmassa. Tämä vallan määritelmä, joka nykyään tunnetaan arendtilaisena valtakäsityksenä kehittyi siis pitkälti näiden kahden teoksen välisenä aikana.

Nojaan analyysissäni Quentin Skinnerin kehittämään aatehistorian kontekstualistiseen lähestymistapaan, jossa poliittista ajattelua tarkastellaan suhteessa sen kielelliseen ja intellektuaaliseen kontekstiin. Lähestymistavassa tekstejä tulkitaan suhteessa kirjoittajan illokutionäärisiin intentioihin, eli siihen mitä kirjoittaja on tekstillään halunnut tiettynä aikana ja tietyssä kontekstissa sanoa. Tutkielmassani pyrinkin asettamaan Arendtin tavan määritellä valta kontekstiinsa ja muodostamaan tulkintani sen taustalla olevista intentioista. Tärkein aineistoni ovat Hannah Arendtin teokset Totalitarismin synty ja Vita activa: ihmisenä olemisen ehdot, sekä Arendtin näiden välillä kirjoittamat tekstit, siltä osin, kun ne käsittelevät tai sivuavat valtaa ja siihen liittyviä kysymyksiä. Vaikka tutkimusasetelmani ja tutkimuskysymykseni kumpuavat skinneriläisestä lähestymistavasta, en seuraa Skinnerin metodia sen ankarimmassa muodossa, vaan hyödynnän sen rinnalla hermeneuttista analyysiä muistuttavaa tekstilähtöisempää lähestymistapaa. Tämän lisäksi tarkastelen esimerkiksi Arendtin valtakäsityksen taustalla olevia muilta ajattelijoilta saatuja vaikutteita.

Esitän tutkielmassani, että Arendtin valtakäsityksen kehityksen taustalla ovat totalitarismin kokemukset ja niihin pohjannut kritiikki yhtäältä Manner-Euroopan poliittisia järjestelmiä ja toisaalta toista maailmansotaa edeltänyttä poliittisen filosofian perinnettä kohtaan. Poliittisen filosofian perinne oli Arendtin mukaan hämärtänyt poliittisten käsitteiden alkuperäiset ihmisten moninaisuudesta kummunneet merkitykset. Vallan käsitteen kohdalla tämä oli johtanut vallan samaistamiseen hallitsemiseen ja ajatukseen keskitetystä, suvereenista vallasta. Nämä ajatukset ja niihin perustuneet poliittiset järjestelmät olivat puolestaan luoneet pohjaa totalitarismin nousulle. Arendtin valtakäsityksen taustalla voidaankin katsoa ollevan toisaalta pyrkimys ymmärtää paremmin totalitarismin luonnetta ja sen ihmisten vapaudelle aiheuttamaa vaaraa ja toisaalta luoda pohjaa poliittiselle järjestelmälle, joka perustuisi vallan hajauttamiseen ja ihmisten vapaaseen osallistumiseen hallitsijoiden ja hallinnan kohteiden välisen jaon sijaan.