Sulkeutunut nuori mies ja jihadistiterroristi: Koulusurmaajan ja terroristisen surmaajan mediakuvien diskursiivinen rakentuminen
Jokinen, Matilda (2020)
Jokinen, Matilda
2020
Journalistiikan maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Journalism
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202005024843
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202005024843
Tiivistelmä
Opiskelija hyökkäsi miekan kanssa ammattikouluun Kuopiossa lokakuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2019. Yksi opiskelija kuoli, yhdeksän ja surmaaja loukkaantuivat. Pian suomalaismediat kertoivat, että surmaaja oli sulkeutunut nuori mies, jota oli kiusattu koulussa vuosia. Reilua kahta vuotta aiemmin, elokuussa 2017, toinen nuori mies puukotti kymmentä ihmistä Turun keskustassa. Kaksi menehtyi ja kahdeksan sekä tekijä loukkaantuivat. Väkivallanteot muistuttivat toisiaan monin tavoin. Turun puukotuksen kohdalla uutisoinnin keskiöön eivät kuitenkaan nousseet puukottajan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvät piirteet, vaan se, että kyseessä oli Suomen ensimmäinen jihadistinen terrori-isku.
Tämän Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on tarkastella joukkosurmaajien mediakuvien diskursiivista rakentumista suomalaisissa valtamedioissa. Analysoin Turun terroristiseen joukkosurmaajaan ja Kuopion koulusurmaajaan liitettyjä diskursseja kriittisen diskurssianalyysin avulla. Aineistoni nettiuutiset olen poiminut viidestä valtakunnallisesta mediasta: Helsingin Sanomista, Ylestä, Ilta-Sanomista, Iltalehdestä ja Mtv uutisista. Tutkimukseni nojaa sosiaaliseen konstruktivismiin, ja lähtökohtanani on, että mediadiskurssit rakentavat todellisuuttamme. Median diskursiivinen rakennelma surmaajista vaikuttaa näin myös siihen, mitä joukkosurmaajat ovat uutistekstien ulkopuolisessa todellisuudessa. Aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa on huomattu, että joukkosurmaajan ominaisuudet, kuten hänen etninen taustansa, uskontonsa ja iskumotiivinsa vaikuttavat iskua seuraavan mediahuomion määrään ja luonteeseen. Etnisiin vähemmistöihin kuuluvat surmaajat ja muslimit saavat osakseen poikkeuksellisen paljon mediatilaa. Myös mediahuomion luonteessa on eroja. Valkoiset miehet saavat medioissa osakseen enemmän sympatiaa ja toisaalta heidän iskunsa nähdään yksittäisten henkilöiden purkauksina, joilla ei ole kytköstä esimerkiksi valkoiseen kulttuuriin.
Tutkimustulokseni vahvistivat aiempia löydöksiä ja osoittivat, että myös suomalaismediat rakentavat joukkosurmaajien kuvia eri tavalla riippuen siitä, onko kyse jihadistisesta surmaajasta vai valkoisesta koulusurmaajasta. Tunnistin aineistosta kahdeksan keskeistä diskurssia: tavallisuuden diskurssin, ulkopuolisuuden diskurssin, uskonnon diskurssin, maahanmuuton diskurssin, terrorismin diskurssin, psyyken diskurssin, maskuliinisuuden diskurssin ja rikollisuuden diskurssin. Nämä kahdeksan diskurssia eivät jakautuneet tasaisesta Kuopion ja Turun surmaajien kesken. Koulusurmaajan mediakuva rakentui ensisijaisesti tavallisuuden, ulkopuolisuuden ja psyyken diskurssien varaan. Hänet kuvattiin tavalliseksi nuoreksi, joka on erittäin älykäs, mutta yksinäinen ja kiusattu. Uutisointi keskittyi surmaajan ominaisuuksiin. Terroristisen surmaajan mediakuvassa muut diskurssit jäivät puolestaan terrorismin, maahanmuuton, uskonnon ja rikollisuuden diskurssien varjoon. Näiden diskurssien kautta uutisointi Turun puukottajasta ei rakentanut ainoastaan yksittäisen surmaajan mediakuvaa, vaan myös sitä, miten ymmärrämme terroristiin liitetyt ilmiöt, kuten vuoden 2015 ”pakolaiskriisin”,
terrorismin vastaisen sodan ja kuvitteellisen Lännen.
Tutkimustulokseni paljastivat, että joukkosurmaajien diskursiiviset mediakuvat rakensivat ja ylläpitivät ongelmallista valtarakennetta hyvistä länsimaista ja niiden demonisoiduista vihollisista. Terroristisen surmaajan rikos esitettiin hyökkäykseksi läntisen yhteiskuntamme hyviä arvoja vastaan. Sen sijaan silloin, kun joukkosurman teki valkoinen, kantasuomalainen mies, media sivuutti sellaiset kulttuurimme ongelmat, jotka saattoivat vaikuttaa tekoon, kuten valkoisen maskuliinisuuden rakenteet ja niiden sisältämän naisvihan. Vielä joukkosurman jälkeenkin valkoisesta miehestä rakentui mediassa kuva hyväntahtoisena ja lempeänä. Toimituksissa toimitaan usein kiireessä. Tällöin journalistien on helppo turvautua vanhoihin rutiineihin: liittää koulusurmaajaan aiemmasta koulusurmaajauutisoinnista tuttuja diskursseja ja terroristiseen surmaajaan aiemmasta terrorismiuutisoinnista tuttuja diskursseja. Toivon, että tunnistamani diskurssit ja niiden analyysi auttavat toimittajia havaitsemaan joukkosurmaajien mediakuvien diskursiiviseen rakentumiseen liittyviä ongelmia.
Tämän Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on tarkastella joukkosurmaajien mediakuvien diskursiivista rakentumista suomalaisissa valtamedioissa. Analysoin Turun terroristiseen joukkosurmaajaan ja Kuopion koulusurmaajaan liitettyjä diskursseja kriittisen diskurssianalyysin avulla. Aineistoni nettiuutiset olen poiminut viidestä valtakunnallisesta mediasta: Helsingin Sanomista, Ylestä, Ilta-Sanomista, Iltalehdestä ja Mtv uutisista. Tutkimukseni nojaa sosiaaliseen konstruktivismiin, ja lähtökohtanani on, että mediadiskurssit rakentavat todellisuuttamme. Median diskursiivinen rakennelma surmaajista vaikuttaa näin myös siihen, mitä joukkosurmaajat ovat uutistekstien ulkopuolisessa todellisuudessa. Aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa on huomattu, että joukkosurmaajan ominaisuudet, kuten hänen etninen taustansa, uskontonsa ja iskumotiivinsa vaikuttavat iskua seuraavan mediahuomion määrään ja luonteeseen. Etnisiin vähemmistöihin kuuluvat surmaajat ja muslimit saavat osakseen poikkeuksellisen paljon mediatilaa. Myös mediahuomion luonteessa on eroja. Valkoiset miehet saavat medioissa osakseen enemmän sympatiaa ja toisaalta heidän iskunsa nähdään yksittäisten henkilöiden purkauksina, joilla ei ole kytköstä esimerkiksi valkoiseen kulttuuriin.
Tutkimustulokseni vahvistivat aiempia löydöksiä ja osoittivat, että myös suomalaismediat rakentavat joukkosurmaajien kuvia eri tavalla riippuen siitä, onko kyse jihadistisesta surmaajasta vai valkoisesta koulusurmaajasta. Tunnistin aineistosta kahdeksan keskeistä diskurssia: tavallisuuden diskurssin, ulkopuolisuuden diskurssin, uskonnon diskurssin, maahanmuuton diskurssin, terrorismin diskurssin, psyyken diskurssin, maskuliinisuuden diskurssin ja rikollisuuden diskurssin. Nämä kahdeksan diskurssia eivät jakautuneet tasaisesta Kuopion ja Turun surmaajien kesken. Koulusurmaajan mediakuva rakentui ensisijaisesti tavallisuuden, ulkopuolisuuden ja psyyken diskurssien varaan. Hänet kuvattiin tavalliseksi nuoreksi, joka on erittäin älykäs, mutta yksinäinen ja kiusattu. Uutisointi keskittyi surmaajan ominaisuuksiin. Terroristisen surmaajan mediakuvassa muut diskurssit jäivät puolestaan terrorismin, maahanmuuton, uskonnon ja rikollisuuden diskurssien varjoon. Näiden diskurssien kautta uutisointi Turun puukottajasta ei rakentanut ainoastaan yksittäisen surmaajan mediakuvaa, vaan myös sitä, miten ymmärrämme terroristiin liitetyt ilmiöt, kuten vuoden 2015 ”pakolaiskriisin”,
terrorismin vastaisen sodan ja kuvitteellisen Lännen.
Tutkimustulokseni paljastivat, että joukkosurmaajien diskursiiviset mediakuvat rakensivat ja ylläpitivät ongelmallista valtarakennetta hyvistä länsimaista ja niiden demonisoiduista vihollisista. Terroristisen surmaajan rikos esitettiin hyökkäykseksi läntisen yhteiskuntamme hyviä arvoja vastaan. Sen sijaan silloin, kun joukkosurman teki valkoinen, kantasuomalainen mies, media sivuutti sellaiset kulttuurimme ongelmat, jotka saattoivat vaikuttaa tekoon, kuten valkoisen maskuliinisuuden rakenteet ja niiden sisältämän naisvihan. Vielä joukkosurman jälkeenkin valkoisesta miehestä rakentui mediassa kuva hyväntahtoisena ja lempeänä. Toimituksissa toimitaan usein kiireessä. Tällöin journalistien on helppo turvautua vanhoihin rutiineihin: liittää koulusurmaajaan aiemmasta koulusurmaajauutisoinnista tuttuja diskursseja ja terroristiseen surmaajaan aiemmasta terrorismiuutisoinnista tuttuja diskursseja. Toivon, että tunnistamani diskurssit ja niiden analyysi auttavat toimittajia havaitsemaan joukkosurmaajien mediakuvien diskursiiviseen rakentumiseen liittyviä ongelmia.