Viestinnän johtaminen poliisin tilanneorganisaatiossa
Korhonen, Tuomo (2019)
Korhonen, Tuomo
2019
Turvallisuushallinnon maisteriohjelma
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-04-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907092523
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907092523
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan poliisin viestinnän johtamista kenttätoiminnan johtamisen periaatteiden mukaisesti muodostetussa tilanneorganisaatiossa, sekä poliisin viestinnän yleisiä periaatteita. Tutkimuksen tavoitteena on selkeyttää viestinnän, johtamisen ja tilannekuvan yhteyttä. Tutkimukseen aineistoa on kerätty kyselyllä, joka suunnattiin yleisjohtajina ja operaation johtajina sekä viestinnän johtajina operatiivisessa tilanteessa toimiville henkilöille.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Tausta-aineistona on käytetty poliisin kenttätoiminnan johtamista ohjaavien asiakirjojen lisäksi viestinnän johtamisen kirjallisuutta sekä tilannejohtamisen teoriaa ja kirjallisuutta. Tutkimusta varten tehdyn kyselyn kautta on ollut tarkoituksena selvittää nykyisten kenttätoiminnan johtamisen ammattilaisten tämän hetkisiä näkemyksiä viestinnän johtamisesta tilanneorganisaatioissa.
Tutkimus osoittaa, että sekä operaatioiden johtajina toimivalla päällystöllä että viestinnän johtajina toimivilla poliisin viestinnän ammattilaisilla on tällä hetkellä osittain toisistaan eriävä käsitys viestinnän johtamisesta. Tällä hetkellä viestinnästä vastuussa olevat, erityisesti siviilitaustaiset, henkilöt eivät automaattisesti ole osa kenttäjohtamisjärjestelmän koulutusta, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia kenttätoiminnan johtamisjärjestelmän mekanismien tunnistamisessa ja niiden käyttämisessä tehostettua viestintää vaativassa tilanteessa. Yhtenä päätelmänä onkin, että viestinnän koulutusta tulisi lisätä ja viestinnän henkilöstöä tulisi ottaa vahvemmin mukaan kenttäjohtamisjärjestelmän koulutuksiin. Myös operaatioiden johtajina toimivien henkilöiden osalta viestinnän koulutusta tulisi lisätä. Erityisen tärkeäksi huomioksi nousee tarve koulutusten yhdenmukaistamisesta. Koulutettavat henkilöt tulee saada saman pöydän ääreen sekä teoriakoulutuksen muodossa, että käytännön toiminnan harjoittelun muodossa. Se, mikä on henkilön tai ryhmän koulutustaso viestinnän alueella, määrittelee pitkälti myös sen, mikä on heidän viestinnän asiantuntemuksensa taso.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää sekä viestinnän koulutuksen, että johtamisjärjestelmän koulutuksen suunnittelussa ja kehittämisessä. Tutkimuksessa on myös yleisempää tietoa poliisin viestinnän linjauksista, joilla voi olla merkitystä toiminnan ohjaamisen näkökulmasta. Tärkeää tilanneorganisaatioissa toimivien henkilöiden näkökulmasta on myös viestinnän ja poliisin operatiivisen toiminnan yhteisten näkökulmien selkeyttäminen. Poliisin operatiivisessa tilanteessa toimittaessa on syytä ymmärtää tilanneorganisaation rakenne. Viestintää ei saa koskaan nähdä pelkästään omana irrallisena toimintona. Viestinnän tehtävänä on tukea organisaation tavoitteita. Viestintä on osa johtamista, mutta silti myös viestintää tulee johtaa tavoitteellisesti.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Tausta-aineistona on käytetty poliisin kenttätoiminnan johtamista ohjaavien asiakirjojen lisäksi viestinnän johtamisen kirjallisuutta sekä tilannejohtamisen teoriaa ja kirjallisuutta. Tutkimusta varten tehdyn kyselyn kautta on ollut tarkoituksena selvittää nykyisten kenttätoiminnan johtamisen ammattilaisten tämän hetkisiä näkemyksiä viestinnän johtamisesta tilanneorganisaatioissa.
Tutkimus osoittaa, että sekä operaatioiden johtajina toimivalla päällystöllä että viestinnän johtajina toimivilla poliisin viestinnän ammattilaisilla on tällä hetkellä osittain toisistaan eriävä käsitys viestinnän johtamisesta. Tällä hetkellä viestinnästä vastuussa olevat, erityisesti siviilitaustaiset, henkilöt eivät automaattisesti ole osa kenttäjohtamisjärjestelmän koulutusta, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia kenttätoiminnan johtamisjärjestelmän mekanismien tunnistamisessa ja niiden käyttämisessä tehostettua viestintää vaativassa tilanteessa. Yhtenä päätelmänä onkin, että viestinnän koulutusta tulisi lisätä ja viestinnän henkilöstöä tulisi ottaa vahvemmin mukaan kenttäjohtamisjärjestelmän koulutuksiin. Myös operaatioiden johtajina toimivien henkilöiden osalta viestinnän koulutusta tulisi lisätä. Erityisen tärkeäksi huomioksi nousee tarve koulutusten yhdenmukaistamisesta. Koulutettavat henkilöt tulee saada saman pöydän ääreen sekä teoriakoulutuksen muodossa, että käytännön toiminnan harjoittelun muodossa. Se, mikä on henkilön tai ryhmän koulutustaso viestinnän alueella, määrittelee pitkälti myös sen, mikä on heidän viestinnän asiantuntemuksensa taso.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää sekä viestinnän koulutuksen, että johtamisjärjestelmän koulutuksen suunnittelussa ja kehittämisessä. Tutkimuksessa on myös yleisempää tietoa poliisin viestinnän linjauksista, joilla voi olla merkitystä toiminnan ohjaamisen näkökulmasta. Tärkeää tilanneorganisaatioissa toimivien henkilöiden näkökulmasta on myös viestinnän ja poliisin operatiivisen toiminnan yhteisten näkökulmien selkeyttäminen. Poliisin operatiivisessa tilanteessa toimittaessa on syytä ymmärtää tilanneorganisaation rakenne. Viestintää ei saa koskaan nähdä pelkästään omana irrallisena toimintona. Viestinnän tehtävänä on tukea organisaation tavoitteita. Viestintä on osa johtamista, mutta silti myös viestintää tulee johtaa tavoitteellisesti.