Sosiaalisen median identiteettikuplat : miten itsetunto ja yksinäisyys ovat yhteydessä identiteettikupliin sitoutumiseen?

Abstract

Sosiaalisen median rooli erilaisten sosiaalisten kuplien syntymisessä on herättänyt paljon keskustelua viime vuosina. Sosiaalisen median identiteettikuplia koskevan teorian mukaan samassa identiteettikuplassa olevat yksilöt vahvistavat toistensa sosiaalisia identiteettejä, ovat samaa mieltä heille tärkeimmistä asioista ja jakavat uskomuksiaan vahvistavaa verkkosisältöä toisilleen. Tämän sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielman tarkoituksena on jatkaa sosiaalisen median identiteettikupliin liittyvää tutkimusta ja selvittää, miten itsetunto ja yksinäisyys ovat yhteydessä yksilön sitoutumiseen erilaisiin identiteettikupliin.

Sosiometrisen teorian mukaan itsetunto on mittari, joka mittaa sosiaalisten suhteidemme laatua ja hyväksytyksi tulemisen tarpeen täyttymistä. Heilahtelut itsetunnossa motivoivat yksilöä sellaiseen käyttäytymiseen, joka auttaa yksilöä säilyttämään tärkeiden ihmisten hyväksynnän. Tutkimuksessa oletettiin, että itsetunto on negatiivisesti yhteydessä identiteettikupliin sitoutumiseen, sillä yksilöt, joilla on heikko itsetunto, saattavat olla motivoituneita hakemaan toisten hyväksyntää ja arvostusta sosiaalisen median verkkoyhteisöistä. Lisäksi oletettiin, että yksinäisyys on positiivisesti yhteydessä identiteettikupliin sitoutumiseen, sillä yksinäisyys voi motivoida yksilöä etsimään korvaavia ihmissuhteita sosiaalisesta mediasta. Aiemman tutkimuksen perusteella oletettiin myös, että heikko itsetunto välittää yksinäisyyden ja identiteettikupliin sitoutumisen välistä positiivista epäsuoraa yhteyttä.

Tutkimuksessa käytettiin Rahapeliongelmat ja verkkoyhteisöt: sosiaalipsykologinen tutkimus nuorten toiminnasta sosiaalisen median rahapeliyhteisöissä -tutkimushankkeen aineistoa, joka koostui 15–25-vuotiaista suomalaisista nuorista (n = 1200, naisia 50 %). Analyysimenetelmänä käytettiin hierarkkista lineaarista regressiota ja lisäksi toteutettiin mediaatioanalyysi bootstrap-estimoinnilla.

Tulokset osoittivat, että sekä itsetunto että yksinäisyys olivat positiivisesti yhteydessä identiteettikupliin sitoutumiseen ja että heikko itsetunto välitti yksinäisyyden ja identiteettikupliin sitoutumisen välistä epäsuoraa yhteyttä, mutta yhteys oli negatiivinen. Yksinäisyyden ja identiteettikupliin sitoutumisen välinen positiivinen yhteys vahvistaa aiempaa käsitystä siitä, että yksinäiset saattavat etsiä sosiaalisen median verkkoyhteisöistä helpotusta yksinäisyyteensä. Itsetunnon ja identiteettikupliin sitoutumisen väliltä löydetty positiivinen yhteys voi johtua siitä, että hyvä itsetunto on yhteydessä oman sisäryhmän suosimiseen. Tutkimuksen tulokset tarjoavat arvokasta uutta tietoa sosiaalisen median identiteettikuplista, ja niitä voidaan hyödyntää esimerkiksi verkkovihan, ääriajattelun ja rahapeliongelmien ymmärtämisessä.