Pariisin ilmastokokouksen uutisointi Helsingin Sanomissa
Lahti, Heini (2018)
Lahti, Heini
2018
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-07-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201808282410
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201808282410
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on Pariisissa järjestetty ilmastokokous ja siitä julkaistu uutisointi Helsingin Sanomissa. Pariisin ilmastokokoukselle oli asetettu tavoitteeksi kaikkia valtioita oikeudellisesti sitova ilmastosopimus, joka kokouksessa myös saatiin aikaan. Ilmastosopimuksen tarkoituksena on velvoittaa sen osapuolet päästövähennyksiin, jotta ilmaston lämpeneminen saataisiin pysäytettyä kriittiseksi arvioituun kahteen asteeseen. Tutkielmassa otetaan selville, millaista todellisuutta Helsingin Sanomat tuottaa Pariisin ilmastokokouksesta ja siihen liittyvästä uutisoinnista.
Aineistona tutkielmassa on käytetty Helsingin Sanomien Pariisin ilmastokokouksesta tai -sopimuksesta julkaisemia artikkeleita kokouksen ajalta sekä noin viiden kuukauden ajalta ennen ja jälkeen kokouksen (n=118). Aineistoon kuuluu uutisartikkeleita, pääkirjoituksia sekä mielipidettä ilmaisevia artikkeleita, joista muodostuu uutisoinnin kokonaiskuva. Sen analysointi on toteutettu teoriaohjaavasti hyödyntämällä analysoimisessa Matthew Nisbetin tieteeseen liittyviin poliittisiin väittelyihin soveltuvaa kehysanalyysia sekä riskin, mittakaavan ja monimuotoisuuden käsitteitä.
Pariisin ilmastokokoukseen ja -sopimukseen liittyvässä uutisoinnista voidaan löytää kaikki kahdeksan kehystä, jotka Nisbet nimeää, eli sosiaalinen kehitys, taloudellinen kehitys, moraali, tieteen epävarmuus, hallitsematon tiede, hallinto ja julkinen vastuu, keskitie sekä strategia. Lisäksi aineistosta nousee esiin Suomen metsien käyttöön liittyvä kehys, jossa keskustellaan Suomen metsien käytöstä Suomen ilmastopolitiikkaan liittyen. Sosiaalinen kehitys painottaa kestäviä kulutustapoja. Talouden kehyksessä riski havaitaan liiketoimintamahdollisuutena sekä mahdollisuutena Suomen talouden ja kilpailukyvyn kasvulle. Moraalin kehys nostaa esille teollisuusmaiden vastuun ilmastonmuutoksesta. Tieteen epävarmuuden kehys jää aineistossa pienelle huomiolle ja siinä todetaan tiedon ilmastonmuutoksesta olevan varmaa. Hallitsemattoman tieteen kehys osoittaa ilmastoriskin rakentuvan ekosysteemien muuttumisesta, ruokapulasta, konflikteista ja ilmastopakolaisuudesta. Hallinnon ja julkisen vastuun kehys tuo esiin Pariisin ilmastokokouksen onnistumisen valtioiden itse määrittämien päästövähennysten avulla. Keskitien kehys osoittaa paikallisesti voitavan tehdä ilmastopolitiittisia kokeiluja. Strategia kehys osoittaa Kiinan olevan hallitsevassa asemassa ilmastopolitiikassa.
Aineistona tutkielmassa on käytetty Helsingin Sanomien Pariisin ilmastokokouksesta tai -sopimuksesta julkaisemia artikkeleita kokouksen ajalta sekä noin viiden kuukauden ajalta ennen ja jälkeen kokouksen (n=118). Aineistoon kuuluu uutisartikkeleita, pääkirjoituksia sekä mielipidettä ilmaisevia artikkeleita, joista muodostuu uutisoinnin kokonaiskuva. Sen analysointi on toteutettu teoriaohjaavasti hyödyntämällä analysoimisessa Matthew Nisbetin tieteeseen liittyviin poliittisiin väittelyihin soveltuvaa kehysanalyysia sekä riskin, mittakaavan ja monimuotoisuuden käsitteitä.
Pariisin ilmastokokoukseen ja -sopimukseen liittyvässä uutisoinnista voidaan löytää kaikki kahdeksan kehystä, jotka Nisbet nimeää, eli sosiaalinen kehitys, taloudellinen kehitys, moraali, tieteen epävarmuus, hallitsematon tiede, hallinto ja julkinen vastuu, keskitie sekä strategia. Lisäksi aineistosta nousee esiin Suomen metsien käyttöön liittyvä kehys, jossa keskustellaan Suomen metsien käytöstä Suomen ilmastopolitiikkaan liittyen. Sosiaalinen kehitys painottaa kestäviä kulutustapoja. Talouden kehyksessä riski havaitaan liiketoimintamahdollisuutena sekä mahdollisuutena Suomen talouden ja kilpailukyvyn kasvulle. Moraalin kehys nostaa esille teollisuusmaiden vastuun ilmastonmuutoksesta. Tieteen epävarmuuden kehys jää aineistossa pienelle huomiolle ja siinä todetaan tiedon ilmastonmuutoksesta olevan varmaa. Hallitsemattoman tieteen kehys osoittaa ilmastoriskin rakentuvan ekosysteemien muuttumisesta, ruokapulasta, konflikteista ja ilmastopakolaisuudesta. Hallinnon ja julkisen vastuun kehys tuo esiin Pariisin ilmastokokouksen onnistumisen valtioiden itse määrittämien päästövähennysten avulla. Keskitien kehys osoittaa paikallisesti voitavan tehdä ilmastopolitiittisia kokeiluja. Strategia kehys osoittaa Kiinan olevan hallitsevassa asemassa ilmastopolitiikassa.