Isoäitien kokema tuki ja elämänmuutos lapsenlapsen kuoleman jälkeen
Laitiola, Sari (2016)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Laitiola, Sari
2016
Terveystieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Health Sciences
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2016-12-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612152842
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612152842
Tiivistelmä
Lapsenlapsen kuolema vaikuttaa isovanhempiin ja heidän elämäänsä. Isovanhempien tukiverkosto ja tuen tarpeet vaihtelevat yksilöllisesti. Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli kuvata isovanhempien kokemuksia saadusta ja toivomasta tuesta lapsenlapsen kuoleman jälkeen sekä kuvata muutoksia, joita lapsenlapsen kuolema oli tuonut isovanhempien elämään. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jolla voidaan kehittää lapsenlapsensa menettäneiden isovanhempien tuen muotoja sekä kehittää hoitotyön koulutusta ja lisäkoulutusta.
Aineisto kerättiin e - lomakkeella lapsenlapsen kuoleman kokeneilta isovanhemmilta. Tutkimukseen osallistui 27 isoäitiä. Aineisto kerätiin Käpy Lapsikuolemaperheet ry:n nettisivuilla ja Facebookin suljetuilla keskustelupalstoilla, joissa isoäitejä oli kirjautuneena. E-lomake sisälsi taustamuuttujia ja neljä avointa kysymystä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Isoäidit (n=27) saivat tukea lapsenlapsen kuoleman jälkeen läheisiltä/perheeltä (52 %), vertaistukijoilta (44 %), ystäviltä (41 %), sosiaali-ja terveydenhuollon ammattilaisilta (30 %), puolisolta (22 %), kuolleen lapsenlapsen vanhemmilta (19 %) ja muilta lapsiltaan (15 %). Lisäksi isoäidit saivat tukea työyhteisönsä jäseniltä (11 %), seurakunnan taholta (11 %), omilta asiakkailtaan (4 %) sekä Jumalalta (4 %). Isoäidit kokivat, että heidän saamansa tuki muodostui mielen toimintaa tukevista vuorovaikutustilanteista, hengellisestä lohdusta, käytännön tuesta arjessa selviytymiseen sekä ammattilaisilta ja vertaisilta saadusta tiedosta lapsenlapsen kuoleman jälkeen.
Isoäidit (n=27) toivoivat eniten tukea sosiaali-ja terveydenhuollon ammattilaisilta (33 %). Lisäksi he toivoivat tukea lapsenlapsen kuoleman jälkeen sukulaisilta (19 %), puolisolta (11 %), ystäviltä (7 %), työyhteisöltä (7 %), seurakunnalta (7 %), ex-puolisolta (4 %) ja vertaisilta (4 %). Kaikkiaan 22 % isoäideistä ei kokenut tarvitsevansa tukea tai heillä ei ollut odotuksia tuen suhteen tai he eivät osanneet sanoa tahoa, joka olisi voinut tukea tai auttaa. Isoäidit toivoivat lapsenlapsen kuoleman jälkeen mielen toimintaa tukevaa vuorovaikutteisuutta, käytännön tukea arjessa selviytymiseen ja ammattiauttajilta tiedon saamista.
Lapsenlapsen kuoleman tuomat myönteiset muutokset isoäitien elämään olivat ihmissuhteiden vahvistuminen ja henkinen kasvaminen. Isoäitien mukaan lapsenlapsen kuoleman tuomat kielteiset muutokset olivat epävakaa tulevaisuudenusko, sosiaalisten suhteiden välirikot ja psyykkiset haasteet.
Isoäidit saivat tukea lapsenlapsen kuoleman jälkeen laajasti eri tahoilta kuten perheeltään, läheisiltään, vertaistukijoilta ja ammattilaisilta mutta eniten tukea isoäidit saivat perheenjäseniltä ja vertaisiltaan. Isoäidit toivoivat eniten tukea terveydenhuollon ammattilaisilta. Isoäidit kokivat, että vuorovaikutustilanteet tukivat heidän selviytymistään lapsenlapsen kuoleman jälkeen. Isoäidit toivoivat tuen muotoina mielen toimintaa tukevaa vuorovaikutteisuutta ja käytännön tukea arkeen sekä tietoa ammattilaisilta. Lapsenlapsen kuolema toi sekä kielteisiä että myönteisiä muutoksia isoäitien elämään.
Aineisto kerättiin e - lomakkeella lapsenlapsen kuoleman kokeneilta isovanhemmilta. Tutkimukseen osallistui 27 isoäitiä. Aineisto kerätiin Käpy Lapsikuolemaperheet ry:n nettisivuilla ja Facebookin suljetuilla keskustelupalstoilla, joissa isoäitejä oli kirjautuneena. E-lomake sisälsi taustamuuttujia ja neljä avointa kysymystä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Isoäidit (n=27) saivat tukea lapsenlapsen kuoleman jälkeen läheisiltä/perheeltä (52 %), vertaistukijoilta (44 %), ystäviltä (41 %), sosiaali-ja terveydenhuollon ammattilaisilta (30 %), puolisolta (22 %), kuolleen lapsenlapsen vanhemmilta (19 %) ja muilta lapsiltaan (15 %). Lisäksi isoäidit saivat tukea työyhteisönsä jäseniltä (11 %), seurakunnan taholta (11 %), omilta asiakkailtaan (4 %) sekä Jumalalta (4 %). Isoäidit kokivat, että heidän saamansa tuki muodostui mielen toimintaa tukevista vuorovaikutustilanteista, hengellisestä lohdusta, käytännön tuesta arjessa selviytymiseen sekä ammattilaisilta ja vertaisilta saadusta tiedosta lapsenlapsen kuoleman jälkeen.
Isoäidit (n=27) toivoivat eniten tukea sosiaali-ja terveydenhuollon ammattilaisilta (33 %). Lisäksi he toivoivat tukea lapsenlapsen kuoleman jälkeen sukulaisilta (19 %), puolisolta (11 %), ystäviltä (7 %), työyhteisöltä (7 %), seurakunnalta (7 %), ex-puolisolta (4 %) ja vertaisilta (4 %). Kaikkiaan 22 % isoäideistä ei kokenut tarvitsevansa tukea tai heillä ei ollut odotuksia tuen suhteen tai he eivät osanneet sanoa tahoa, joka olisi voinut tukea tai auttaa. Isoäidit toivoivat lapsenlapsen kuoleman jälkeen mielen toimintaa tukevaa vuorovaikutteisuutta, käytännön tukea arjessa selviytymiseen ja ammattiauttajilta tiedon saamista.
Lapsenlapsen kuoleman tuomat myönteiset muutokset isoäitien elämään olivat ihmissuhteiden vahvistuminen ja henkinen kasvaminen. Isoäitien mukaan lapsenlapsen kuoleman tuomat kielteiset muutokset olivat epävakaa tulevaisuudenusko, sosiaalisten suhteiden välirikot ja psyykkiset haasteet.
Isoäidit saivat tukea lapsenlapsen kuoleman jälkeen laajasti eri tahoilta kuten perheeltään, läheisiltään, vertaistukijoilta ja ammattilaisilta mutta eniten tukea isoäidit saivat perheenjäseniltä ja vertaisiltaan. Isoäidit toivoivat eniten tukea terveydenhuollon ammattilaisilta. Isoäidit kokivat, että vuorovaikutustilanteet tukivat heidän selviytymistään lapsenlapsen kuoleman jälkeen. Isoäidit toivoivat tuen muotoina mielen toimintaa tukevaa vuorovaikutteisuutta ja käytännön tukea arkeen sekä tietoa ammattilaisilta. Lapsenlapsen kuolema toi sekä kielteisiä että myönteisiä muutoksia isoäitien elämään.