"Jumala astelee reippaasti julkisessa tilassa". Arkkipiispa Kari Mäkinen ja ihmisoikeudet kirkon viestinnässä ja Helsingin Sanomissa 2010-2013
Koikkalainen, Anu (2014)
Koikkalainen, Anu
2014
Mediakulttuurin maisteriopinnot - Master's Programme in Media Culture
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-09-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201409192137
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201409192137
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani sitä, kuinka luterilaisen kirkon suhde ihmisoikeuksiin esitetään kirkon viestinnässä ja Helsingin Sanomissa. Aineistonani ovat arkkipiispa Kari Mäkistä ja ihmisoikeuksia koskevat Kirkon tiedotuskeskuksen uutisarkiston tiedotteet ja Helsingin Sanomien arkiston uutiset ja muut julkaisut vuosilta 2010 2013.
Tutkielmani käsittelee laajemmin modernin uskonnollisuuden erilaisia ilmenemismuotoja. Näkemykseni modernista uskonnollisuudesta rakentuu mm. José Casanovan käsityksille yhteiskuntaorientoituneesta uskonnollisuudesta sekä Teemu Tairan näkemyksille notkeasta uskonnosta. Postsekulaarin käsite on tärkeä näkökulma siihen, miksi uskontojen merkitys on lisääntynyt sekä median että akateemisen tutkimuksen agendalla.
Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on käsitys todellisuuden diskursiivisesta luonteesta. Tutkielmani metodologia on diskurssianalyysi ja sen metodi on diskurssianalyyttinen lähiluku. Tämän lisäksi teen tutkielmassani suppean määrällisen analyysin siitä, kuinka paljon ja mitkä ihmisoikeudet esiintyvät Kari Mäkisen julkisuuskuvassa tutkimusajankohtana.
Tutkielmani keskeinen tulos diskurssianalyysin osalta on se, että arkkipiispa Mäkistä koskevassa kirkon tiedotuksessa ja Helsingin Sanomien uutisoinnissa esiintyy lukuisia eri ihmisoikeusdiskursseja, jotka määrittävät kirkon ja ihmisoikeuksien suhdetta. Diskurssit vaihtelevat sen mukaan, mistä ihmisoikeudesta on kyse. Tutkielmani teoreettisen viitekehyksen mukaisesti Kari Mäkinen argumentoi julkisuudessa ihmisoikeuskysymyksiä pääasiallisesti sekulaarein termein. Selkeän poikkeuksen luterilaisen kirkon johdon esittämään ihmisoikeusdiskurssiin muodostivat Helsingin Sanomien aineistossa herätysliikkeiden edustajat, joille ihmisoikeuskysymykset ovat ensisijaisesti opillisia kysymyksiä. Kari Mäkinen argumentoi ihmisoikeuksia pääasiallisesti yhteiskunnallisina ja juridisina kysymyksinä.
Määrällisen analyysin tuloksista voi vetää johtopäätöksen, että ihmisoikeudet ovat merkittävä osa arkkipiispa Kari Mäkisen, ja sitä kautta luterilaisen kirkon julkisuuskuvaa. Tutkielmani osoittaa, että luterilaisella kirkolla on vahva julkinen rooli yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Näkyvyydestä ei voi kuitenkaan vetää johtopäätöstä, että kirkon asema olisi sen myötä vahvistunut. Näkyvyys osoittaa, että kirkon on muiden instituutioiden tavoin jatkuvasti perusteltava itseään modernissa yhteiskunnassa.
Tutkielmani käsittelee laajemmin modernin uskonnollisuuden erilaisia ilmenemismuotoja. Näkemykseni modernista uskonnollisuudesta rakentuu mm. José Casanovan käsityksille yhteiskuntaorientoituneesta uskonnollisuudesta sekä Teemu Tairan näkemyksille notkeasta uskonnosta. Postsekulaarin käsite on tärkeä näkökulma siihen, miksi uskontojen merkitys on lisääntynyt sekä median että akateemisen tutkimuksen agendalla.
Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on käsitys todellisuuden diskursiivisesta luonteesta. Tutkielmani metodologia on diskurssianalyysi ja sen metodi on diskurssianalyyttinen lähiluku. Tämän lisäksi teen tutkielmassani suppean määrällisen analyysin siitä, kuinka paljon ja mitkä ihmisoikeudet esiintyvät Kari Mäkisen julkisuuskuvassa tutkimusajankohtana.
Tutkielmani keskeinen tulos diskurssianalyysin osalta on se, että arkkipiispa Mäkistä koskevassa kirkon tiedotuksessa ja Helsingin Sanomien uutisoinnissa esiintyy lukuisia eri ihmisoikeusdiskursseja, jotka määrittävät kirkon ja ihmisoikeuksien suhdetta. Diskurssit vaihtelevat sen mukaan, mistä ihmisoikeudesta on kyse. Tutkielmani teoreettisen viitekehyksen mukaisesti Kari Mäkinen argumentoi julkisuudessa ihmisoikeuskysymyksiä pääasiallisesti sekulaarein termein. Selkeän poikkeuksen luterilaisen kirkon johdon esittämään ihmisoikeusdiskurssiin muodostivat Helsingin Sanomien aineistossa herätysliikkeiden edustajat, joille ihmisoikeuskysymykset ovat ensisijaisesti opillisia kysymyksiä. Kari Mäkinen argumentoi ihmisoikeuksia pääasiallisesti yhteiskunnallisina ja juridisina kysymyksinä.
Määrällisen analyysin tuloksista voi vetää johtopäätöksen, että ihmisoikeudet ovat merkittävä osa arkkipiispa Kari Mäkisen, ja sitä kautta luterilaisen kirkon julkisuuskuvaa. Tutkielmani osoittaa, että luterilaisella kirkolla on vahva julkinen rooli yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Näkyvyydestä ei voi kuitenkaan vetää johtopäätöstä, että kirkon asema olisi sen myötä vahvistunut. Näkyvyys osoittaa, että kirkon on muiden instituutioiden tavoin jatkuvasti perusteltava itseään modernissa yhteiskunnassa.