Sosiaalisuuden ongelma Aspergerin oireyhtymässä.
LANKILA, TANJA (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LANKILA, TANJA
2004
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2004-12-08Tiivistelmä
Hakutermit:
Aspergerin oireyhtymä, sosialisaatio, vuorovaikutus, kommunikaatio, sosiaalinen koodi, poikkeavuus
Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation vaikeuksista muodostuvaa sosiaalisuuden ongelmaa Aspergerin oireyhtymässä. Tarkoituksena on ymmärtää sosiaalisuuden ongelmaa ilmiönä ja sen seurauksia Asperger-henkilöiden arkielämässä. Ymmärtämiseen pyritään etsimällä niitä merkityksiä, joita Asperger-henkilöt antavat itse sosiaalisuuden ongelmastaan seuraaville arkielämän kokemuksilleen. Lisäksi tarkastellaan Asperger-henkilöiden mahdollisuutta oppia sosiaalisuutta. Sosiaalisuudella on tärkeä merkitys yksilön sosialisaatioprosessissa, joka edellyttää vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidoista koostuvan sosiaalisen koodin hallintaa. Tutkimus kuuluu hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen. Asperger-henkilöt nähdään eksistentiaalis-fenomenologista ihmiskäsitystä vasten. Sosiaalisuuden ongelma ymmärretään osana Asperger-henkilön elämää, hänen merkitystensä ja kokemustensa kokonaisuutta. Tutkimusmetodina on elämäkertatutkimus. Tutkimusaineisto koostuu Asperger-henkilöiden ja heidän perheenjäsentensä kirjoitetuista omaelämäkerrallisista tarinoista sosiaalisuuden ongelmaa koskien. Näitä tarinoita tarkastellaan subjektiivisina elämäkertoina. Tutkimusaineistossa ovat edustettuina molemmista sukupuolista sekä Asperger-lapsia ja -nuoria että Asperger-aikuisia. Tutkimustulosten mukaan Asperger-henkilöillä vaikuttaa olevan sosiaalisuuden ongelmaan liittyen aivan omanlainen sosiaalinen koodi sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa, joka on luonteeltaan pikemminkin "älyllisperäinen", ongelmanratkaisuun tähtäävä kuin "small talk" -tyyppinen sosiaalinen koodi. Kommunikaation vaikeuksissa painottui sanallisen ja ei-sanallisen kommunikaation yhdistämisvaikeus. Lisäksi korostuivat Asperger-miesten kohdalla vaikeudet tunteiden käsittelyyn liittyvissä sosiaalisissa taidoissa. Sosiaalisia taitoja harjoiteltiin Asperger-henkilöiden keskuudessa erilaisia apuvälineitä hyväksikäyttäen ja toisten ihmisten avustuksella. Muun muassa videokamera koettiin toimivaksi apuvälineeksi kommunikaatiotaitojen harjoittamiseen. Vastaavasti perheenjäsenet ja ystävät olivat avuksi sosiaalisia vuorovaikutustaitoja harjoiteltaessa. Norminmukaisen sosiaalisen koodin hallinta on ainakin osalle Asperger-henkilöistä jossain määrin mahdollista, mutta korostettiin myös Asperger-henkilöiden oikeutta olla "Asperger-normaali".
Aspergerin oireyhtymä, sosialisaatio, vuorovaikutus, kommunikaatio, sosiaalinen koodi, poikkeavuus
Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation vaikeuksista muodostuvaa sosiaalisuuden ongelmaa Aspergerin oireyhtymässä. Tarkoituksena on ymmärtää sosiaalisuuden ongelmaa ilmiönä ja sen seurauksia Asperger-henkilöiden arkielämässä. Ymmärtämiseen pyritään etsimällä niitä merkityksiä, joita Asperger-henkilöt antavat itse sosiaalisuuden ongelmastaan seuraaville arkielämän kokemuksilleen. Lisäksi tarkastellaan Asperger-henkilöiden mahdollisuutta oppia sosiaalisuutta. Sosiaalisuudella on tärkeä merkitys yksilön sosialisaatioprosessissa, joka edellyttää vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidoista koostuvan sosiaalisen koodin hallintaa. Tutkimus kuuluu hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen. Asperger-henkilöt nähdään eksistentiaalis-fenomenologista ihmiskäsitystä vasten. Sosiaalisuuden ongelma ymmärretään osana Asperger-henkilön elämää, hänen merkitystensä ja kokemustensa kokonaisuutta. Tutkimusmetodina on elämäkertatutkimus. Tutkimusaineisto koostuu Asperger-henkilöiden ja heidän perheenjäsentensä kirjoitetuista omaelämäkerrallisista tarinoista sosiaalisuuden ongelmaa koskien. Näitä tarinoita tarkastellaan subjektiivisina elämäkertoina. Tutkimusaineistossa ovat edustettuina molemmista sukupuolista sekä Asperger-lapsia ja -nuoria että Asperger-aikuisia. Tutkimustulosten mukaan Asperger-henkilöillä vaikuttaa olevan sosiaalisuuden ongelmaan liittyen aivan omanlainen sosiaalinen koodi sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa, joka on luonteeltaan pikemminkin "älyllisperäinen", ongelmanratkaisuun tähtäävä kuin "small talk" -tyyppinen sosiaalinen koodi. Kommunikaation vaikeuksissa painottui sanallisen ja ei-sanallisen kommunikaation yhdistämisvaikeus. Lisäksi korostuivat Asperger-miesten kohdalla vaikeudet tunteiden käsittelyyn liittyvissä sosiaalisissa taidoissa. Sosiaalisia taitoja harjoiteltiin Asperger-henkilöiden keskuudessa erilaisia apuvälineitä hyväksikäyttäen ja toisten ihmisten avustuksella. Muun muassa videokamera koettiin toimivaksi apuvälineeksi kommunikaatiotaitojen harjoittamiseen. Vastaavasti perheenjäsenet ja ystävät olivat avuksi sosiaalisia vuorovaikutustaitoja harjoiteltaessa. Norminmukaisen sosiaalisen koodin hallinta on ainakin osalle Asperger-henkilöistä jossain määrin mahdollista, mutta korostettiin myös Asperger-henkilöiden oikeutta olla "Asperger-normaali".