Seutujohtajan rooli seutuyhteistyössä
KÖPPÄ, SIRPA (2007)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KÖPPÄ, SIRPA
2007
Kunnallispolitiikka - Local Governance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2007-06-18Tiivistelmä
Muutokset väestörakenteissa ja voimistunut muuttoliike ovat osaltaan olleet vauhdittamassa seutuistumiskehitystä. Tiukentuneiden kuntatalouksien, palveluiden järjestämisen, madaltuneiden kuntarajojen ja kuntaliitosten myötä seutuyhteistyö on viimeisen kymmenen vuoden aikana saanut organisoidumman muodon kuntien perustaessa seutuyhteistyön toteuttamiseen seutuyhteistyöelimiä, joille peruskunnat ovat siirtäneet yhteisesti hoidettavia palvelutehtäviään.
Tämä tutkielma käsittelee julkisella sektorilla tehtävää seudullista yhteistyötä ja seutuyhteistyön johtamista painottaen tarkastelussaan kunnallisiin seutuyhteistyöelimiin palkattujen ammattimaisten seutujohtajien roolia osana seutujohtamisen dynamiikkaa. Tutkielma rajaa tarkastelun ulkopuolelle seudulliset koulutuskuntayhtymät ja lakiin perustuvat pakkokuntayhtymät.
Tutkielman empiirinen osuus painottaa tarkastelussaan ammattimaisten seutujohtajien omakohtaisia kokemuksia ja tuntemuksia seutuyhteistyöstä, ammattiseutujohtajana olemisesta ja heidän asettumisestaan seudulliselle yhteistyökentälle. Seutujohtajien rooleja peilataan osittain Mintzbergin johtajuuden rooliteorian, että osaltaan seutuistumisen ja hallinnan kautta
Tutkielma on luonteeltaan laadullinen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sekä kirjallisen aineiston teoreettista tarkastelua että valittujen seutujohtajien yksilöhaastatteluja. Kirjallinen aineisto koostuu aiemmista seutuyhteistyötä ja seutujohtamista käsittelevistä tutkimuksista ja tieteellisistä artikkeleista. Empiirinen aineisto koostuu keväällä 2007 seutujohtajille toteutetuista yksilöhaastatteluista. Lisäksi tutkielmassa on analysoitu dokumenttiaineistoa, joka koostuu seuduilla solmituista seutusopimuksista ja hallinto- ja johtosäännöistä.
Tutkielman perusteella voidaan todeta muun muassa, että seutujohtajat näkevät roolinsa kaksijakoisena. Toisaalta rooli koettiin melko sidotuksi ja määritellyksi, toisaalta he kokivat roolinsa mahdollisuuksia täynnä olevaksi ja vaikuttavaksi. Seutujohtajien pääasiallinen rooli on toimia käytännön seutuyhteistyön koordinaattoreina. Heidän asemansa yhteistyön tekijöinä on huomattava, vaikka heillä ei olekaan mainittavaa muodollista päätäntävaltaa seutuyhteistyöasioissa. Kuitenkin esittelijän roolin ja päätösvalmistelun kautta seutujohtajilla on kuntien johtavien viranhaltijoiden tapaan mahdollisuus käyttää epäsuorasti valtaa hyvinkin merkittävällä tavalla.
Tarkasteltaessa seutujohtajien asemaa erilaisissa hallinto-organisaatioissa, mikään yhteistyön organisoitumismuoto ei nouse muita näkyvämmäksi. Seutujohtajan asema seutujohtamisen kentällä ei ole niinkään riippuvainen yhteistyöelimen hallintomuodosta, kuin seudulla tehtävän yhteistyön painopistealueista.
Asiasanat: seutujohtaja, seutuyhteistyö, seutuyhteistyöelin, seutuhallinto, seutuistuminen.
Tämä tutkielma käsittelee julkisella sektorilla tehtävää seudullista yhteistyötä ja seutuyhteistyön johtamista painottaen tarkastelussaan kunnallisiin seutuyhteistyöelimiin palkattujen ammattimaisten seutujohtajien roolia osana seutujohtamisen dynamiikkaa. Tutkielma rajaa tarkastelun ulkopuolelle seudulliset koulutuskuntayhtymät ja lakiin perustuvat pakkokuntayhtymät.
Tutkielman empiirinen osuus painottaa tarkastelussaan ammattimaisten seutujohtajien omakohtaisia kokemuksia ja tuntemuksia seutuyhteistyöstä, ammattiseutujohtajana olemisesta ja heidän asettumisestaan seudulliselle yhteistyökentälle. Seutujohtajien rooleja peilataan osittain Mintzbergin johtajuuden rooliteorian, että osaltaan seutuistumisen ja hallinnan kautta
Tutkielma on luonteeltaan laadullinen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sekä kirjallisen aineiston teoreettista tarkastelua että valittujen seutujohtajien yksilöhaastatteluja. Kirjallinen aineisto koostuu aiemmista seutuyhteistyötä ja seutujohtamista käsittelevistä tutkimuksista ja tieteellisistä artikkeleista. Empiirinen aineisto koostuu keväällä 2007 seutujohtajille toteutetuista yksilöhaastatteluista. Lisäksi tutkielmassa on analysoitu dokumenttiaineistoa, joka koostuu seuduilla solmituista seutusopimuksista ja hallinto- ja johtosäännöistä.
Tutkielman perusteella voidaan todeta muun muassa, että seutujohtajat näkevät roolinsa kaksijakoisena. Toisaalta rooli koettiin melko sidotuksi ja määritellyksi, toisaalta he kokivat roolinsa mahdollisuuksia täynnä olevaksi ja vaikuttavaksi. Seutujohtajien pääasiallinen rooli on toimia käytännön seutuyhteistyön koordinaattoreina. Heidän asemansa yhteistyön tekijöinä on huomattava, vaikka heillä ei olekaan mainittavaa muodollista päätäntävaltaa seutuyhteistyöasioissa. Kuitenkin esittelijän roolin ja päätösvalmistelun kautta seutujohtajilla on kuntien johtavien viranhaltijoiden tapaan mahdollisuus käyttää epäsuorasti valtaa hyvinkin merkittävällä tavalla.
Tarkasteltaessa seutujohtajien asemaa erilaisissa hallinto-organisaatioissa, mikään yhteistyön organisoitumismuoto ei nouse muita näkyvämmäksi. Seutujohtajan asema seutujohtamisen kentällä ei ole niinkään riippuvainen yhteistyöelimen hallintomuodosta, kuin seudulla tehtävän yhteistyön painopistealueista.
Asiasanat: seutujohtaja, seutuyhteistyö, seutuyhteistyöelin, seutuhallinto, seutuistuminen.