Orgaaniset tinayhdisteet sedimenteissä ja kaloissa

Abstract

Orgaaniset tinayhdisteet ovat teollisesti valmistettuja kemikaaleja, joita alettiin käyttää 1960-luvulla laivanpohjamaaleina estämään haitallisten eliöiden kasvua. Orgaanisia tinayhdisteitä on hyödynnetty eliöiden kasvun rajoittamisessa myös maataloudessa ja teollisuudessa. Lisäksi niitä on käytetty teollisuudessa muun muassa muovien, lasin, liimojen ja lakkojen valmistuksessa. 1980-luvun puolivälissä huomattiin niiden haitalliset vaikutukset muillekin kuin kohdeorganismeille. Tämän jälkeen niiden käyttöä on rajoitettu ja haitallisia vaikutuksia tutkittu. Orgaanisia tinayhdisteitä on päässyt leviämään vesiympäristöön, jossa ne sitoutuvat sedimentteihin ja voivat kerääntyä eliöihin, kuten kaloihin. Tätä kautta ne pääsevät vaikuttamaan myös ihmisiin. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran toimesta on vuonna 2008 tehty ”Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet Itämeren kalassa ja kotimaisessa järvikalassa” -tutkimus. Eviran tutkimuksessa havaittiin kohonneita orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksia Tampereen Pyhäjärveltä pyydetyistä kaloista. Tutkimuksen tulosten perusteella heräsi tarve tutkia tarkemmin orgaanisten tinayhdisteiden esiintymistä Tampereen alueen vesistöissä sekä kaloissa että sedimenteissä. Tässä työssä otettiin sedimenttinäytteitä Näsijärveltä Näsiselältä, Lielahdesta ja Naistenlahdesta sekä Pyhäjärveltä Pyynikinsaaresta, Naistenmatkasta, Laitolahdesta ja Viinikanlahdesta. Lisäksi pyydettiin viisi haukea ja viisi ahventa Näsijärveltä ja 19 ahventa ja 10 haukea Pyhäjärveltä. Sedimenttinäytteistä ja kaloista valmistetuista kokoomanäytteistä analysoitiin orgaanisia tinayhdisteitä, tärkeimpänä butyyli- ja fenyylitinoja. Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksien selvittämisen lisäksi tässä diplomityössä pohdittiin orgaanisten tinayhdisteiden lähteitä sekä selvitettiin, mihin toimenpiteisiin analyysitulosten perusteella tulee ryhtyä. Kaikista sedimenttinäytteistä löydettiin orgaanisia tinayhdisteitä niiden pitoisuuksien vaihdellessa alle 1 µg/kg:ssa 1200 µg/kg:ssa, yleisimmin ja suurimmissa pitoisuuksissa butyylitinoja. Kaikissa näytteissä oli jotakin analysoiduista orgaanisista tinayhdisteistä pitoisuudessa, jonka perusteella näyte oli mahdollisesti pilaantunut. Pyynikinsaaren ja Naistenmatkan sedimenttinäytteissä havaittiin tributyylitinaa pitoisuudessa, joka merkitsee näytteen pilaantumista sen suhteen. Näissä kohteissa tulee välttää yhdisteiden levittämistä sedimentistä ja lisäksi suositellaan lisänäytteiden ottoa ja sedimentin puhdistamista ainakin siinä tapauksessa, jos alueelle aiotaan rakentaa. Muissa näytteenottopisteissä tulee välttää orgaanisten tinayhdisteiden leviämistä ihmisen toiminnan vaikutuksesta ja suorittaa lisätutkimuksia, mikäli alueella halutaan rakentaa. Myös hauki- ja ahvenkokoomanäytteissä havaittiin orgaanisia tinayhdisteitä, mutta niiden alle 0,5 µg/kg ja 3,5 µg/kg välillä olleet pitoisuudet olivat niin matalia, etteivät ne aiheuta toimenpiteitä. Tutkittujen materiaalien perusteella ei voida sanoa, mistä orgaaniset tinayhdisteet ovat päätyneet sedimentteihin ja kaloihin. Orgaanisten tinayhdisteiden lähteiden selvittämiseksi tarvitaan lisätutkimuksia. /Kir10