Koneista kulttuuriin - Viihdekeskus Wärtsilän konepajaan

Abstract

Työn lähtökohtana on Wärtsilän vanha konepaja/asennushallirakennus Turussa, Aurajoen rannalla. Rakennus on vuodelta 1938 jonka jälkeen sitä on laajennettu kahteen otteeseen, vuosina 1952 ja 1958. Rakennuksen matala siipi, vanha konepaja, on Wärtsilän koulutuskäytössä kun korkea, joenpuoleinen asennushallisiipi on sen sijaan tyhjillään ja sen kaavoitusprosessi on käynnissä.

Diplomityö esittää asennushalliin uudeksi käyttötarkoitukseksi viihdekeskusta. Uusi viihdekeskus luo symbioosin vuoden 1938 konepajatoiminnan määrittelemästä arkkitehtuurista sekä uuden vuosituhannen julkisesta tilasta. Suunnitelmassa on pyritty kunnioittamaan vanhaa rakennuskantaa purkamalla ja muuttamalla sitä niin vähän kuin mahdollista. Uusi arkkitehtuuri on selkeästi erotettu olemassa olevasta niin muotonsa, materiaaliensa kuin koordinaatistonsakin puolesta. Itse arkkitehtuuri hakee teemansa ja muotonsa teollisuusestetiikasta. Vapaamuotoiset Elokuvateatteri- Ravintola-, sekä Musiikkikeskusmassat on sijoiteltu niin, että niiden väliin muodostuu monimuotoista ulkotilan oloista aulatilaa.

Arkkitehtuuri levittäytyy ulkotiloihin hyvin maltillisesti, vanhan rakennuksen tarjoamin edellytyksin. Ulkotilan portaat, tuulikaapit ja suurten ikkunapintojen läpi kuultavat suuret kappalemaiset rakennusmassat antavat kävijöille vihiä sisäpuolen arkkitehtuurista. Suunnitelmassa sisäpiha saa uuden elämän monikäyttöisenä kaupunkitilana. Aukiolle luodaan uusia liikenneyhteyksiä ja toimintoja niin kahvilan terassina kuin ulkoilmatapahtumien näyttämönäkin.

The diploma work is situated in an old machine workshop and assembly hall, owned by Wärtsilä Ltd, by the river Aura in Turku. The complex was built in 1938 after which it has been expanded in 1952 and 1958. The machine workshop-wing is in educational use by Wärtsilä Land and Sea Academy while the 20-metre high assembly hall-wing by the river stands empty and the city planning for reuse of the hall is ongoing.

The diploma work is a plan for reusing the assembly hall as an entertainment centre. The centre is a symbiosis of 20th century factory-architecture, defined by the processes in the workshop, and 21st century contemporary public space. The plan strives to respect the old building, thereby demolishing and modifying it as little as possible. The new architecture is distinguished from the old building by its form, material and coordinates. The architecture seeks its themes from industrial aesthetics. The arrangement of the freeform masses of the Cinema-, Restaurant and Music centres creates a diverse and interesting space between the masses.

The new architecture stretches very moderately to the outside of the workshop, using only the opportunities provided by the original architecture. The outside stairs, entries and large freeform building masses, seen through the wide windows, give hints of the inside architecture to visitors approaching the complex. The plan also gives new life to the inner court as a multifunctional public space. New light traffic connections as well as buildings and functions help the development of the plaza towards a modern city space.