Askeleita kohti vuorovaikutteista suunnittelua - Täydennysrakentamisasemakaava Vaasan Purolaan

Abstract

Tutkielma kertoo Vaasan Purolan täydennysrakentamisasemakaavan laatimisesta 1976-2009 vuorovaikutuksen näkökulmasta. Purola on 650 asukkaan kylä, johon kuuluu rakennetun alueen lisäksi metsä- ja pelto-alueita. Puolet rakennetusta alueesta on asemakaavoitettu. Vuorovaikutusta tarkastellaan yhdyskuntasuunnittelun teorioiden, toimintaympäristön ja kaavoitusta koskevan lainsäädännön viitekehyksessä. Tutkimusaineistona on Purolan asemakaavoituksen aikana syntynyt aineisto, joka koostuu Vaasan kaupungin hallintoon arkistoiduista asiakirjoista, suunnitteluprosessissa mukana olleen tutkielman kirjoittajan muistiinpanoista ja havainnoista sekä sanomalehtikirjoituksista. Tutkimusstrategia on kvalitatiivinen tapaustutkimus ja tutkimusote on konstruktivistinen. Suunnittelun vaiheiden yksityiskohtaisen analysoinnin avulla osoitetaan, miten osallistuminen ja vuorovaikutus kehittyivät asukkaiden ja kaupungin hallinnon välillä. Purolan asemakaavoituksen juuret ovat vahvasti rationaalisessa asiantuntijasuunnittelussa, ja näitä suunnittelun piirteitä kulki mukana loppuun saakka. Vuorovaikutus oli ajan tavan mukaisesti niukkaa. Pieni sivuaskel kommunikatiivisen suunnittelun suuntaan otettiin 1992, mutta tämän jälkeen valmistelu siirtyi takaisin usean vuoden ajaksi hallinnon sisälle, jossa yritettiin löytää mahdollisimman hyvä liikenneverkko-maankäyttöratkaisu asiantuntijavoimin ja kokeilevan suunnittelun avulla. Vuonna 2000 otettiin uusi suunta osallistavan ja vuorovaikutteisen suunnittelun suuntaan. Viimeisessä, 2005 uudelleen aloitetussa asemakaavaprosessissa asukkaat osallistuivat monilukuisesti. Prosessin edetessä vastustavat mielipiteet vähenivät. Tilanne tiivistyi. Erityisesti Purolan kyläyhdistys seurasi aktiivisesti suunnittelua, otti kantaa ja puolusti purolalaisten näkemyksiä. Vastustus suunnitelmia kohtaan kohdistui liikenteen ja uudis-rakentamisen aiheuttamiin ympäristömuutoksiin. Jäljelle jäi muutama ristiriitakohta asukkaiden vaatimusten ja kaupungin hallinnon esityksen välille. Joukko Purolan ja sen lähialueiden asukkaita Purolan kyläyhdistyksen tukemana kokivat, että heitä ei kuunneltu. Asemakaavaprosessi päätyi konfliktiin ja valituksiin. Konfliktin syitä olivat sovittamaton ristiriita yksityisen ja yleisen intressin välillä ja siihen liittyvä ”ei minun takapihalleni”-ilmiö, valta-asetelma kaupungin hallinnon ja paikallisten näkemysten välillä sekä epäselvyys arvoista ja intresseistä. Lopputulos oli, että korkein hallinto-oikeus touko-kuussa 2009 antamallaan päätöksellä pysytti Purolan asemakaavaa ja asemakaavan muutosta koskevan kaupunginvaltuuston päätöksen. Vaikka loppuratkaisussa ei päästy yhteisymmärrykseen, Purolan asemakaavoituksen pitkän valmistelun aikana joka tapauksessa otettiin askeleita, jopa harppauksia asiantuntijasuunnittelusta kohti osallistavaa, vuorovaikutteista suunnittelua. /Kir10