Hypoteesin merkitys arkkitehtuurissa – Esimerkkinä Tampereen keskustorin kehittäminen

Abstract

Aikamme arkkitehtuurille tyypillinen piirre on kompleksisuus, joka tarkoittaa tässä yhteydessä kaupunki- ja rakennussuunnittelun kokonaisprosessiin liittyvien muuttujien jatkuvaa kasvua. Länsimaisessa yhteiskunnassa, joka voidaan määritellä ekonomisten, poliittisten ja sosiaalisten tasojen leikkauspintojen vyyhdiksi, on arkkitehtuurin asema radikaalisti muuttunut klassisesta taiteilijaorientoituneesta katsontakannasta. Arkkitehtuurin yhä tiukempi kytkeytyminen osaksi poliittista päätöksentekoa ja sen kasvanut riippuvuussuhde ekonomisista edellytyksistä ja riskienhallinnasta on jättänyt arkkitehdeille asiantuntijan tai päätösten ja valmiiden suunnitelmien toteuttajan roolin. Arkkitehtuuria ei tulisikaan nähdä pelkästään työkaluna muokata fyysistä ympäristöämme, vaan yhtenä keinona osallistua mainittuun ekonomisen, poliittisen ja sosiaalisen kentän vuoropuheluun. Arkkitehtuurin tulisi laajentaa ohjelmaansa koskemaan laajempia ongelmia. Arkkitehtuurin kytkeminen ekonomisiin, poliittisiin ja sosiaalisiin tavoitteisiin tekee näistä käsitteistä tilallisesti hahmotettavia muuttujia. Näiden muuttujien visualisointi ja todellisuuteen tuominen onkin juuri arkkitehdin tapa osallistua yhteiskuntamme prosesseihin ja kommentoida niitä. Opinnäytetyössäni pyrin antamaan kuvan yhdestä mahdollisesta tavasta jolla arkkitehtuuri voi ottaa osaa keskusteluun, joka koskettaa alaansa laajempaa viitekehystä. Tavaksi olen valinnut arkkitehtuurin esittämisen hypoteesina. Diplomityö muodostuu kolmesta osuudesta. Ensimmäisessä niistä käydään läpi hypoteesin teoreettinen tarkastelu. Toisessa osuudessa selvitetään lähtötilanne hypoteesin muodostumiselle ja luodaan katsaus arkkitehtuurin nykytilaan. Työn kolmas osa sisältää Tampereen Keskustorin Molinin tontin käyttöä koskeva esimerkkihypoteesin. Esitetyn hypoteesin lähtökohdaksi on työssä otettu idea ihmisten ajankäyttöön perustuvasta tilaohjelmasta. Ohjelmasta on johdettu laajemman valintajoukon avulla kolme erilaista ehdotelmaa Keskustorin kehittämiseksi. Opinnäytetyön suunnitelmana ei ole vain rakennus tietyssä paikassa, vaan sen tavoite kehittää hypoteettinen ratkaisuvaihtoehtojen sarja tiettyyn oletetusti olemassa olevaan ongelmaan. Tämän kaltainen mahdollisen ratkaisumallin kehittäminen voi parhaimmillaan johtaa uudesta positiosta tapahtuvaan suunnittelun mekanismien tarkempaan ymmärtämiseen ja parempaan lopputulokseen. Sen avulla voidaan osoittaa mahdollisia ”sokeita kohtia” ja rajoittuneita osia toimintaprosesseissa. Hypoteesien avulla pystymme laajentamaan vaihtoehtojen kirjoa ja samalla arkkitehtuurin kenttää. /Kir10

One of the quintessential features of contemporary architecture is complexity, which here refers to the continuously rising number of variables affecting the total process of city and building design. The status of architecture in the western societies is also changing radically, rendering the traditional artist-oriented view of the field invalid. Architecture is ever more closely connected to political decision making and at the same time the interdependence between architecture and the wherewithal and risk management has pushed architects into the roles of expert aides and executors of ready-made plans and decisions. Therefore architecture should no longer be seen as a mere tool for cultivating our physical environment, but as one means for participating in the discourses of the economical, political and social spheres of life. Architecture should broaden its agenda in order to tackle larger issues. Connecting architecture with economical, political and social objectives turns these concepts into spatially discernible variables. Visualising these variables and concretizing them is precisely the way in which architects can take part in the processes of our society and comment upon them. In my thesis I intend to present one possible way for architects to take part in the discussion concerning the larger contexts surrounding their field. The method I have chosen is presenting architecture as a hypothesis. This thesis consists of three parts. Theoretical aspects of the concept of hypothesis are discussed in the first part. The second part concentrates on the initial state for the formation of a hypothesis and on taking a glimpse on the state of contemporary architecture. The third part of the thesis comprises of a model hypothesis for the usage of the Molin site at Tampere Central Square. The starting point for the presented hypothesis is the idea of a space program based on people’s time management behaviour. From a larger sample of propositions for the development of the Central Square, three have been chosen and developed further. The plan presented in this thesis is not merely a building at a certain location, instead the idea is to develop a series of hypothetical, alternative solutions to a supposedly existing problem. This method of developing possible solutions can lead to a better understanding of the actual processes. It can be used in pointing out possible ”blind spots” and blinkered parts of the operational processes. With the help of hypothesises we will be able to diversify our alternatives and at the same time we can broaden the field of architecture.