Betonirunkoisen asuinkerrostalon ekologiset runkoratkaisut
Sivén, Elina (2019)
Sivén, Elina
2019
Rakennustekniikka
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201906111855
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201906111855
Tiivistelmä
Ekologisuus ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ovat ajankohtaisia teemoja rakentamisessa. Tässä kandidaatintyössä selvitetään millaisilla suunnitteluvaiheen aikaisilla ratkaisuilla betonirunkoisen asuinkerrostalon runko saadaan ekologiseksi eli mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavaksi. Lisäksi työssä selvitetään mitä ekologisuus rakentamisessa tarkoittaa ja miten havaitut suunnitteluvaiheen ratkaisut vaikuttavat rakennuksen ekologisuuteen. Työssä selvennetään ekologisuuden tarkasteluperiaatteita yritykseltä saadun referenssikohteen avulla. Työ on painettuihin ja internet-lähteisiin perustuva kirjallisuustutkimus, jota tietyiltä osin täydennetään asiantuntijoiden haastatteluilla.
Ekologisesta rakennuksesta ja rakentamisesta syntyy mahdollisimman vähän ympäristökuormia, joita aiheuttavat energiaresurssien ja luonnonvarojen kulutus, päästöjen tuottaminen sekä tehoton maankäyttö ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Jotta rakennus on ekologinen, tulee sen myös vastata nykyistä ja tulevaa käyttötarkoitustaan sekä taata käyttäjälleen viihtyisä, turvallinen ja terveellinen ympäristö. Lisäksi ekologisen rakennuksen suunnittelussa tulee pyrkiä rakennuksen pitkäikäisyyteen sekä rakennusosien ja materiaalien kierrätettävyyteen.
Työssä havaittiin viisi suunnitteluvaiheessa huomioitavaa kokonaisuutta, jotka vaikuttavat betonirungon ekologisuuteen. Nämä ovat betonin ekologisuus rakennusmateriaalina, oikeanlaiset rakenneratkaisut, rungon massiivisuuden hyödyntäminen, rungon pitkäikäisyys sekä kiertotalous. Kokonaisuudet tarkentuvat vielä suunnitteluratkaisuilla, joita hyödyntämällä rakennuksesta saadaan ekologinen. Betonin ekologisuuteen materiaalina vaikuttavat betonin lujuusluokka ja seosaineet. Rakenneratkaisuihin puolestaan sisältyvät rungon hoikkuus ja pitkät jännevälit. Betonin massiivisuutta taas hyödynnetään oikeanlaisella rungon osien sijoittelulla. Rungon pitkäikäisyyteen liittyvät käyttöikäsuunnittelu sekä vaurioitumisilmiöt ja betonin kiertotalouteen osien uudelleenkäytön ja kierrätyksen edistäminen. Havaitut suunnitteluratkaisut vähentävät rakennuksesta ja rakentamisesta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä ja edistävät rakennuksen pitkäikäisyyttä.
Referenssikohteen välipohjalaattaelementissä havaittiin ekologisia suunnitteluratkaisuja kuten rakenteen hoikkuus, pitkät jännevälit sekä pitkäikäisyys. Välipohjalaatassa oli kuitenkin ekologisuuden kannalta myös negatiivisia puolia, kuten rajalliset uudelleenkäyttömahdollisuudet sekä epäedullisen sementin ja seosaineiden käyttö.
Työssä havaittiin, että suunnitteluratkaisut vaikuttavat rakentamisen ja rakennuksen ekologisuuteen kokonaisuutena eivätkä yksittäisinä tekijöinä. Yksi ekologinen ratkaisu ei siis tee rakennuksen koko elinkaaresta ekologista. Lisäksi on huomioitava, että samalla suunnitteluratkaisulla voi olla sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia rakennuksen ekologisuuteen. Rakentamisen ja rakennuksen ekologisuus ei siten ole yksiselitteistä, vaan se riippuu monesta eri tekijästä.
Ekologisesta rakennuksesta ja rakentamisesta syntyy mahdollisimman vähän ympäristökuormia, joita aiheuttavat energiaresurssien ja luonnonvarojen kulutus, päästöjen tuottaminen sekä tehoton maankäyttö ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Jotta rakennus on ekologinen, tulee sen myös vastata nykyistä ja tulevaa käyttötarkoitustaan sekä taata käyttäjälleen viihtyisä, turvallinen ja terveellinen ympäristö. Lisäksi ekologisen rakennuksen suunnittelussa tulee pyrkiä rakennuksen pitkäikäisyyteen sekä rakennusosien ja materiaalien kierrätettävyyteen.
Työssä havaittiin viisi suunnitteluvaiheessa huomioitavaa kokonaisuutta, jotka vaikuttavat betonirungon ekologisuuteen. Nämä ovat betonin ekologisuus rakennusmateriaalina, oikeanlaiset rakenneratkaisut, rungon massiivisuuden hyödyntäminen, rungon pitkäikäisyys sekä kiertotalous. Kokonaisuudet tarkentuvat vielä suunnitteluratkaisuilla, joita hyödyntämällä rakennuksesta saadaan ekologinen. Betonin ekologisuuteen materiaalina vaikuttavat betonin lujuusluokka ja seosaineet. Rakenneratkaisuihin puolestaan sisältyvät rungon hoikkuus ja pitkät jännevälit. Betonin massiivisuutta taas hyödynnetään oikeanlaisella rungon osien sijoittelulla. Rungon pitkäikäisyyteen liittyvät käyttöikäsuunnittelu sekä vaurioitumisilmiöt ja betonin kiertotalouteen osien uudelleenkäytön ja kierrätyksen edistäminen. Havaitut suunnitteluratkaisut vähentävät rakennuksesta ja rakentamisesta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä ja edistävät rakennuksen pitkäikäisyyttä.
Referenssikohteen välipohjalaattaelementissä havaittiin ekologisia suunnitteluratkaisuja kuten rakenteen hoikkuus, pitkät jännevälit sekä pitkäikäisyys. Välipohjalaatassa oli kuitenkin ekologisuuden kannalta myös negatiivisia puolia, kuten rajalliset uudelleenkäyttömahdollisuudet sekä epäedullisen sementin ja seosaineiden käyttö.
Työssä havaittiin, että suunnitteluratkaisut vaikuttavat rakentamisen ja rakennuksen ekologisuuteen kokonaisuutena eivätkä yksittäisinä tekijöinä. Yksi ekologinen ratkaisu ei siis tee rakennuksen koko elinkaaresta ekologista. Lisäksi on huomioitava, että samalla suunnitteluratkaisulla voi olla sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia rakennuksen ekologisuuteen. Rakentamisen ja rakennuksen ekologisuus ei siten ole yksiselitteistä, vaan se riippuu monesta eri tekijästä.