EU-tyyppihyväksynnän hankkiminen punnitusjärjestelmälle

Abstract

Tässä diplomityössä selvitettiin, minkälainen prosessi EU-tyyppihyväksynnän hankkiminen punnitusjärjestelmälle on, sekä minkälaisia vaatimuksia se asettaa punnitusjärjestelmälle, sen komponenteille, tuotannolle ja minkälaisia käytönaikaisia kustannuksia se mahdollisesti aiheuttaa käyttäjälle. Diplomityön teoriaosuudessa käsitellään mittaamisen teoriaa ja esitellään GUM-menetelmän mukainen epävarmuusanalyysi, jonka avulla voidaan selvittää mittauksen laajennettu epävarmuus. Epävarmuusanalyysin avulla voidaan identifioida ne epävarmuustekijät, jotka käytännössä määrittävät mittauksen epävarmuuden. Merkittäviä epävarmuustekijöitä on lähes poikkeuksetta vain 2-3, muiden epävarmuustekijöiden vaikutuksen mittausepävarmuuteen ollessa vähäinen. Epävarmuusanalyysi mahdollistaa keskittymisen niiden epävarmuustekijöiden epävarmuuksien pienentämisiin, joilla on eniten vaikutusta mittaustuloksen epävarmuuteen. Epävarmuusanalyysin ensimmäinen vaihe on epävarmuustekijöiden listaus, joka suoritettiin myös tässä diplomityössä, sillä listausta voidaan käyttää hyvänä perustana EU-tyyppihyväksynnän vaatimassa riskien arvioinnissa. Varsinaisen epävarmuusanalyysin suorittaminen rajattiin tämän diplomityön ulkopuolelle sen työläyden vuoksi. Yleisen tietämyksen ja käytännön testien perusteella voitiin kuitenkin todeta, että alusta, jossa mittaaminen tapahtuu, on erittäin merkittävä epävarmuustekijä. Alustan vaikutus mittaustulokseen pitäisi pyrkiä eliminoimaan tai sen vaikutusta tulisi vähentää merkittävästi, jolloin myös käytönaikaisen varmentamisen yhteydessä suoritettavien testien määrät ja kustannukset vähenisivät. Diplomityön kohteena ollut punnitusjärjestelmä luokitellaan automaattiseksi vaa’aksi, jolloin siihen sovelletaan Mittauslaitedirektiiviä 2014/32/EU. Ilmoitetun laitoksen sen tulee todeta automaattinen vaaka Mittauslaitedirektiivin mukaiseksi käyttämällä vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyitä, joita kutsutaan moduuleiksi. Suositeltavat moduulit punnitusjärjestelmän EU-tyyppihyväksynnän hankkimiseksi ovat B+D ja B+F, joista B+D soveltuu paremmin suurille tuotantomäärille. Kun käytetään moduuleita B+D, valmistajalla tulee olla käytössään riittävä laatujärjestelmä. Kohdeyrityksellä on EN ISO 9001:2015-sertifikaatti, joka vaatii muutamia täydennyksiä, jotta se vastaa vaatimuksia. Ilmoitetut laitokset käyttävät OIML:n ja WELMEC:n julkaisemia suosituksia ja ohjeellisia asiakirjoja, arvioidessaan mittalaitteita. Uudenlaisen punnitusjärjestelmän antureiden testaaminen on ongelmallista, sillä niille ei ole olemassa standardeja, suosituksia tai ohjeellisia asiakirjoja, lukuun ottamatta hydraulista paineanturia, johon voidaan soveltaa OIML R 60 -suosituksia. Muut anturit voidaan todeta asianmukaisiksi, testaamalla mittalaite kokonaisuutena. Jos mittalaiteen oleelliset komponentit, ohjelmistot ja mittausperiaate pysyvät samoina, ei kaikille erilaisille varianteille erilaisilla alustoilla tarvitse hankkia omaa EU-tyyppihyväksyntää. Huolimatta EU-tyyppihyväksynnästä, maat saavat päättää monista käytönaikaisista asioista kansallisesti. Diplomityössä selvitettiin eri maiden vaatimukset ja käytännöt vaaditulle vaa’an tarkkuusluokalle, käytönaikaisille varmennuksille ja valmistajan mahdollisuuksiin suorittaa itse käytönaikainen varmennus. Y(b)-tarkkuusluokka, joka on epätarkin tarkkuusluokka, hyväksytään kaikissa maissa, joista tieto saatiin hankittua, lukuun ottamatta Iso-Britanniaa. Käytönaikaisen varmennuksen määräaika on keskimäärin 1,7 vuotta. Osassa maista valvonta suoritetaan satunnaisilla tarkastuksilla. Suurimmassa osassa maita, valmistaja ei voi itse suorittaa käytönaikaisia varmennuksia.