Automaattinen tutkan keilaustyypin tunnistus
Koivisto, Samuli (2019)
2019
Tietotekniikka
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201905141637
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201905141637
Tiivistelmä
Tässä työssä tutkitaan passiivisella vastaanottimella kerättyjen tutkasignaalien perusteella tehtävää tutkan automaattista keilaustyypin tunnistusta. Tutkittavat keilaustyypit on rajattu kierto-, sektori- ja rasterikeilaukseen. Aineiston luomiseksi on tehty tutkan keilaustyyppisimulaattori, jolla on mallinnettu amplitudiverhokäyriä eri keilausparametreilla, kohinan määrillä, yhteensulautuneilla keilauksilla, desimoiden niitä erikokoisilla ikkunoilla ja puuttuvilla ja ylimääräisillä keilauksilla.
Tunnistusmenetelminä on tutkittu kirjallisuudessa esitettyjä kahta menetelmää, sekä uuteen keilausten peräkkäisten aikaerojen suhteiden mediaaniin perustuvia päätöspuuta ja logistista reg\-ressiota. Uusi piirre on luotu parantamaan luokittelun tarkkuutta erityisesti puuttuvien keilausten tapauksessa, jossa se toimi hyvin, kun ehjiä jaksoja oli riittävästi käytettävissä.
Yhtä yksittäistä parasta luokitteluratkaisua ei löytynyt, vaan kukin neljästä tutkitusta menetelmästä toimi parhaiten jollain tutkitulla testitapauksella. Suurimmat erot eri menetelmien välille saatiin puuttuvien ja ylimääräisten keilausten tapauksessa.
Tunnistusmenetelminä on tutkittu kirjallisuudessa esitettyjä kahta menetelmää, sekä uuteen keilausten peräkkäisten aikaerojen suhteiden mediaaniin perustuvia päätöspuuta ja logistista reg\-ressiota. Uusi piirre on luotu parantamaan luokittelun tarkkuutta erityisesti puuttuvien keilausten tapauksessa, jossa se toimi hyvin, kun ehjiä jaksoja oli riittävästi käytettävissä.
Yhtä yksittäistä parasta luokitteluratkaisua ei löytynyt, vaan kukin neljästä tutkitusta menetelmästä toimi parhaiten jollain tutkitulla testitapauksella. Suurimmat erot eri menetelmien välille saatiin puuttuvien ja ylimääräisten keilausten tapauksessa.