Rautatieliikenteen aiheuttaman tärinän ja melun vaikutus viihtyvyyteen

Abstract

Tässä työssä selvitettiin rautatieliikenteen aiheuttaman melun ja tärinän vaikutuksia ihmiseen sekä asumiseen sekä tutkia keinoja niiden haittavaikutusten vähentämiseksi. Työ suoritettiin kirjallisuustutkimuksena ja lähtökohtana oli määrittää suurimmat melun ja tärinän aiheuttajat Suomen rautatieliikenteessä.

Työn alkuosassa esiteltiin rautatieliikennettä Suomessa, jonka jälkeen perehdyttiin meluun ja tärinään. Molemmat ympäristöhaitat määritettiin ja kuvattiin niiden syntymistä ja leviämistä ympäristöön junaliikenteen vuoksi. Näiden synnyn yhteydessä muodostuu myös runkomelua, joka on tärinän ja melun väli-ilmenemismuoto. Asiaa tutkittiin VTT:n tekemien selvitysten pohjalta ja aiempien tutkimusraporttien pohjalta.

Ihminen kokee niin melun kuin tärinänkin haitallisena usein kotonaan ja asumisviihtyvyyden laskuna. Puhtaasti mitattuna junaliikenteestä syntyvä tärinä tai melu ei ole voimakasta, mutta pitkään aistittuna se vaikuttaa ihmisen terveyteen negatiivisesti. Meluhaittoja on helpompi mitata ja valvoa, joten sille on olemassa tarkat raja-arvot Suomen lainsäädännössä. Tärinälle taas ei lainvoimaisia lukuja löytynyt, mutta sen sijaan löytyi olemassa olevia suosituksia ja ohjeita, joita noudatetaan suunnittelussa.

Melun ja tärinän torjuntakeinot jaetaan suunnitteluun, junakalustoon, ratarakenteeseen, radan ympäristöön sekä rakennuksiin liittyvään torjuntakeinoihin. Osa niistä on luonnollisia ylläpitotöitä, kun taas osa vaatii erityistä rakentamistyötä ja panostusta. Työssä päädyttiin siihen, että radan ja kaluston ylläpidolla voidaan ehkäistä melun sekä tärinän syntymistä merkittävästi. Samalla se lisäisi matkustusturvallisuutta, mikä osaltaan parantaa junaliikenteen vaikutelmaa.