Näyttämömekaniikan ohjaussovelluksen kehittäminen tuoterunkoarkkitehtuurilla

Abstract

Tuoterunkoarkkitehtuuri on viimevuosikymmenten aikana helpottanut sekä tehostanut laajojen ja monimutkaisten ohjelmistojen kehitystyötä. Tuoteperheen yhteisen tuoterunkoarkkitehtuurin avulla sovellukset voidaan luoda ja julkaista lyhyemmässä ajassa, samalla säilyttäen korkeat laatuvaatimukset. Onnistunut tuoterunkoarkkitehtuuri edellyttää kuitenkin julkaistavilta tuotteilta keskinäistä samankaltaisuutta sekä mahdollisten tuotekohtaisten muutoksien tunnistamista ja hallintaa. Tässä työssä tarkasteltiin tuoterunkoarkkitehtuurin mahdollisuuksia näyttämömekaniikan ohjaussovellusperheen kehittämisessä. Tavoitteena oli kehittää yrityksen nykyisen ohjaussovellusperheen arkkitehtuuria, analysoimalla tuotteiden välistä variaatiota sekä löytämällä tätä variaatioita arkkitehtuurissa edesauttavia suunnitteluratkaisuja. Lisäksi mahdollista tuoterunkoarkkitehtuuriin siirtymistä pohdittiin vertailemalla sitä nykyiseen tapaan toteuttaa tuoteperheen sovellukset. Tuoteperheen muoto mallinnettiin tarkastelemalla kuutta jo luovutettua sovellusprojektia sekä määrittelemällä niiden pohjalta tuoteperhettä kuvaava piirremalli. Analyysin pohjalta saatiin käsitys siitä, mikä tuoteperheessä muuttuu, jonka jälkeen variaatiolle esitettiin suunnitteluratkaisuja. Ehdotettujen ratkaisujen toimivuutta testattiin demo-sovelluksen avulla. Testatut ratkaisut nojautuivat sovelluksen käynnistyksen yhteydessä sidottavaan, parametrien kautta määritettävään variaatioon. Suunnitteluosiossa tarkasteltiin myös mahdollisia tuoterunkoon siirtymiseen soveltuvia keinoja. Proaktiivisen siirtymisen alkuinvestoinnille laskettiin alustava kustannusarvio, jossa vertailudatana toimi nykyisen menetelmän vaatima kehitysaika. Laskennassa käytettiin hyväksi tuoterunkoarkkitehtuuria varten kehitettyä laskentamallia. Mallin muuttujina käytetyt arviot perustuivat yrityksen menneiden projektien pohjalta luotuihin estimaatteihin. Työssä havaittiin, että tietokantaan määritettyjen parametrien avulla dynaamisesti sidottavalla variaatiolla on mahdollista valjastaa ohjaussovellusperheestä tunnistettu variaatio tehokkaasti. Lisäksi tuoterungon siirtymisstrategiassa laskettu kustannusarvio antoi osviittaa mahdollisen tuoterunkoon siirtymisen perusteluille. Leikkauspisteeksi proaktiivisella menetelmällä osoittautui kuusi toimitettua sovellusta, jonka jälkeen tuoterunko olisi teoriassa nykyiseen menetelmään verrattuna kustannustehokkaampi.