Suojellun rakennuksen korjaus- ja muutostyön suunnittelua koskevat säännökset
Kalliola, Antti (2018)
2018
Rakennustekniikka
Talouden ja rakentamisen tiedekunta - Faculty of Business and Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-11-07
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201810242468
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201810242468
Tiivistelmä
Diplomityössä tarkastellaan suojeltuihin rakennuksiin kohdistuvia määräyksiä, ohjeita ja oikeustapauksia suunnittelun näkökulmasta. Säännösten soveltamista tarkastellaan neljän tapauskohteen kautta. Tapauskohteiden avulla on pyritty löytämään ja luomaan hyviä toimintatapoja, joilla varmistetaan suojellun rakennuksen onnistunut korjaus- ja muutostyön suunnittelu. Onnistuneen suunnittelun edellytyksenä on, että suunnittelu perustuu riittäviin lähtötietoihin. Suunnittelijoille on lisäksi oltava riittävä ammattitaito, minkä lisäksi suunnittelulle tulee varata riittävät resurssit.
Suomessa rakennukset suojellaan yleensä asemakaavalla, mutta rakennuksia voidaan suojella myös erityislakien nojalla. Ennen rakennuksen suojelusta päättämisestä tulee selvittää kyseisen kohteen kulttuurihistorialliset arvot. Näiden arvojen tunnistaminen vaikuttaa rakennukseen suunniteltaviin ja toteutettaviin korjaus- ja muutostöihin. Rakennuksen kulttuurihistoriallisten arvojen merkittävyyttä tarkastellaan laissa määritellyin kriteerein ja kansainvälisiin ohjeisiin perustuen.
Maankäyttö- ja rakennuslaki antaa rakennusvalvontaviranomaille mahdollisuuden edellyttää hankkeessa käytettävän erityismenettelyä silloin, kun hanke erittäin vaativa ja siihen sisältyy erityinen riski. Työssä tarkastellaankin erityismenettelyn käyttöä kohteissa, joissa kulttuurihistorialliset arvot voivat vaarantua korjaus- ja muutostyön yhteydessä. Erityismenettelyn käyttö tulee perustua riskiarvioon. Työn yhteydessä on laadittu niin rakennusvalvonnan kuin suunnittelijoiden tiedontarpeeseen lomake, jonka avulla on mahdollista kartoittaa suojeltuun rakennukseen suunniteltavan korjaus- ja muutostyön aiheuttamaa riskiä kohteen kulttuurihistoriallisten arvojen säilymiselle.
Suunnittelumääräysten soveltamisalaa korjausrakentamisessa on pyritty lainsäädäntöteitse selkeyttämään, kun vuoden 2018 alussa voimaan tulleissa asetuksissa rakennuksen olennaisista teknisistä vaatimuksista on nyt erikseen määrätty niiden soveltamisesta rakennuksen korjaus ja muutostöihin.
Suomessa rakennukset suojellaan yleensä asemakaavalla, mutta rakennuksia voidaan suojella myös erityislakien nojalla. Ennen rakennuksen suojelusta päättämisestä tulee selvittää kyseisen kohteen kulttuurihistorialliset arvot. Näiden arvojen tunnistaminen vaikuttaa rakennukseen suunniteltaviin ja toteutettaviin korjaus- ja muutostöihin. Rakennuksen kulttuurihistoriallisten arvojen merkittävyyttä tarkastellaan laissa määritellyin kriteerein ja kansainvälisiin ohjeisiin perustuen.
Maankäyttö- ja rakennuslaki antaa rakennusvalvontaviranomaille mahdollisuuden edellyttää hankkeessa käytettävän erityismenettelyä silloin, kun hanke erittäin vaativa ja siihen sisältyy erityinen riski. Työssä tarkastellaankin erityismenettelyn käyttöä kohteissa, joissa kulttuurihistorialliset arvot voivat vaarantua korjaus- ja muutostyön yhteydessä. Erityismenettelyn käyttö tulee perustua riskiarvioon. Työn yhteydessä on laadittu niin rakennusvalvonnan kuin suunnittelijoiden tiedontarpeeseen lomake, jonka avulla on mahdollista kartoittaa suojeltuun rakennukseen suunniteltavan korjaus- ja muutostyön aiheuttamaa riskiä kohteen kulttuurihistoriallisten arvojen säilymiselle.
Suunnittelumääräysten soveltamisalaa korjausrakentamisessa on pyritty lainsäädäntöteitse selkeyttämään, kun vuoden 2018 alussa voimaan tulleissa asetuksissa rakennuksen olennaisista teknisistä vaatimuksista on nyt erikseen määrätty niiden soveltamisesta rakennuksen korjaus ja muutostöihin.