Urban mining osana kaupunkien rakenteiden materiaalien hyötykäyttöä

Abstract

Tässä työssä käsitellään urban mining -konseptin soveltamista osaksi kaupunkialueiden rakennusten ja rakenteiden materiaalien hyötykäyttöä. Urban mining on konsepti, jossa ihmisen toiminnan seurauksena syntyneet materiaalivarastot, kuten rakennukset, hyödynnetään raaka-ainetuotantoon. Urban mining muistuttaakin periaatteiltaan sekä tavanomaista kaivostoimintaa että perinteistä kierrättämistä. Jotta jonkin alueen rakennuskantaa voidaan hyödyntää materiaalina, on sen sisältämät materiaalit tunnettava. Tähän tarkasteluun voidaan hyödyntää niin materiaalivarasto- kuin materiaalivirta-analyysejäkin. Näiden analyysien avulla saadaan arvioita siitä, millaisia materiaalikoostumuksia rakenteet sisältävät. Pääasiassa länsimaiset kaupungit noudattavat hyvin samankaltaista materiaalijakaumaa: mineraalijae 88–95 %, puu 0–6% ja metalli 2–9%. Näiden lisäksi muut jakeet täydentävät jakaumat. Tällaisesta materiaalivirrasta laadukkaiden raaka-aineiden tuottaminen on teknisesti hyvin haastavaan ja siksi siihen tarvitaankin monia eri erottelumenetelmiä. Erottelumenetelmiä on kehitetty laajasti ja tässä työssä keskitytään yhteen esimerkkiprosessiin, jossa päätavoitteena on tuottaa betonin runkoaineeksi kelpaavaa hienoainesta ja erotella puu sekä metalli omiksi hyötykäytettäviksi jakeikseen.