Rakentamismääräysten uudistus ja vaikutus tilojen käytön ohjaamiseen

Abstract

Tässä työssä tutkitaan rakentamismääräysten kokonaisuudistusta 2013-2018, jossa tavoitteena oli päivittää rakentamisen säädökset perustuslain mukaiseksi, parantaa rakentamismahdollisuuksia ja päivittää säädökset EU-lainsäädäntöä vastaavaksi. Tarkastelu tehtiin kirjallisuustutkimuksena, jossa lähteinä käytettiin rakentamista koskevia lakeja, muutoslakeja ja asetuksia, säädösten oikeusopillisen tulkinnan kirjallisuutta, asiantuntija-artikkeleja ja -haastatteluja sekä asiantuntijatahojen selvityksiä. Ensimmäiset rakentamismääräykset annettiin vuonna 1976, johon rakentamismääräyskokoelman muoto on pohjautunut. Nyt tehdyn kokonaisuudistuksen pohjalta sen rakenne muuttui merkittävästi, kun velvoittavien säädösten tasolle ei enää kirjata soveltamista tukevia ohjeita, vaan ne kirjataan erillisiin ohjeisiin. Uudistuksen myötä totutut käytänteet vaativat rakentajilta ja rakentamisen valvojilta uudelleen perehtymistä. Tämän työn tavoitteena on avata keskeisimpiä muutoksia, joita uudistus tuo säädöksiin sekä tarkastella rakentamisen ohjausta tilojen käytössä.

Tilojen käyttöä ohjaa rakentamismääräysten rinnalla asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista. Näiden säädösten soveltamisala on osittain päällekkäinen ja säädöksiä tulkitessa ei aina ole selvää, kumpi säädöksistä on määräävä. Tutkimus pyrkii selventämään näiden säädösten rinnakkaista soveltamista ja esittämään ehdotuksia säädösten kehittämiseksi. Uudistuksen tavoitteista säädösten määrän vähentäminen ja muuttaminen perustuslakia vastaavaksi voidaan katsoa onnistuneeksi. Samanaikaisesti rakentamismääräysten uuden rakenteen myötä säädösten tulkintaan vaikutetaan aiempaa useammilla dokumenteilla ja käytännöillä sekä säädösten valmistelussa, että ulkoisten tahojen tuottamilla soveltamisohjeilla.

Rakentamismääräykset ovat asumisterveyteen liittyvien säädösten kanssa soveltamisalaltaan päällekkäiset. Säädökset ohjaavat suunnittelua ja rakentamista sekä tilojen terveellisyyden valvontaa, mutta eivät ole sisällöllisesti yhteneväiset. Jos suunnittelun ja terveellisyyden toimenpidearvot olisivat yhtenevät, säädösten ohjaavuus olisi johdonmukaista ja selkeämpää säädösten soveltajalle.