Systeemisen riskin mittaaminen

Abstract

Systeemisellä riskillä tarkoitetaan useiden pankkien yhtäaikaisia konkursseja. Pankit hajauttavat omaa riskiään ja toisaalta pyrkivät parempiin tuottoihin muun muassa lainoittamalla toisia pankkeja tai solmimalla muita takaussopimuksia. Tämä asettaa pankit riippuvaisiksi toistensa vakavaraisuudesta ja maksukyvystä. Tässä kandidaatintutkielmassa pyrittiin selvittämään, miten systeemistä riskiä voidaan mitata, miten systeemisesti kriittisiä instituutioita voidaan identifioida ja miten valittuja systeemisen riskin mittausmenetelmiä on sovellettu empiiriseen aineistoon. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aineistona käytettiin alan laadukkaista julkaisuja painottaen 2010-luvulla ilmestyneitä artikkeleita. Tutkielmassa esittelin systeemisen riskin mittausmenetelmiä, jotka ovat saaneet paljon tieteellistä huomiota tai olivat kiinnostavia esimerkiksi erilaisen konseptuaalisen lähestymistavan vuoksi. Tutkielmassa esiteltiin systeemisen riskin mittausmenetelmät CoVaR, johdannaisperusteinen menetelmä, MES/SES, SRISK, CES ja systeemisyys. Tulososassa havainnoidaan, minkälaisia tuloksia valitut menetelmät ovat tuottaneet käytännön tiedoilla testattuna. Useimpien mittareiden kohdalla testaus on tehty finanssikriisin aikaisilla tiedoilla. Tutkimuksessa osoittautui, että erityisesti SRISK ja systeemisyys pystyivät ennen finanssikriisiä ennakoimaan järjestelmätasolla systeemisen riskitason kohoamista. SRISKin ja systeemisyyden lisäksi CES pystyi identifioimaan systeemisesti merkittävät instituutiot luotettavalla tasolla viimeisimmässä systeemisessä kriisissä. Kaikki valitut menetelmät havaittiin vaikuttaneen alan tieteen kehittymiseen.