Pankkisysteemien ja systeemisen riskin kuvaaminen satunnaisilla verkoilla

Abstract

Tutkielman teoriaosuudessa tarkasteltiin, miten satunnaisen verkon avulla voidaan mallintaa pankkisysteemiä ja systeemistä riskiä. Aluksi johdettiin satunnainen verkko, jossa pankkien taseet toimivat verkon solmuina, joita yhdistivät pankkien väliset maksusitoumukset. Lopputuloksena löydettiin viisi erilaista parametria, joiden avulla verkkoa voidaan mallintaa ja simuloida. Seuraavaksi käsiteltiin systeemistä riskiä, sen syitä ja yksittäiseen pankkiin iskeneen shokin aiheuttamaa tartuntaa. Havaittiin, että aiheuttamalla varojen menetyksiä pankin taseeseen, tartunta alkoi levitä verkossa. Tartunta heikkeni levitessään, kunnes se lopulta pysähtyi. Tartuntaa simuloidaan toistokokeilla, mikä toimi empiiristen tutkimusten perustana.

Tavoitteena oli tutkia, millaisia malleja reaalimaailman pankkisysteemit noudattavat ja millaisilla toimilla systeemistä riskiä voidaan pienentää. Tutkielman löydökset olivat seuraavia. Reaalimaailman pankkisysteemit ovat kerrosmaisia, eli niistä löytyy vähän suuria, voimakkaasti kytkeytyneitä pankkeja ja paljon pieniä, heikosti kytkeytyneitä pankkeja. Makrotaloutta vakaannuttavissa keinoissa löytyi enemmän hajontaa, mutta merkittävä osa tutkimuksista ehdotti tiukempia pääomavaatimuksia ensimmäisen kerroksen suuremmille pankeille. Lisäksi havaittiin, että säätelijöiden tulisi ottaa systeemisen riskin mittauksessa käyttöön tutkimuksissa hyviksi havaitut menetelmät.