Tiloja kokemuksille – Pienten lasten oppimisen ja kehityksen tukeminen päiväkotiarkkitehtuurilla

Abstract

Diplomityössä tutkitaan, kuinka tilasuunnittelulla pystytään tukemaan entistä kattavammin varhaiskasvatusikäisten lasten kokemusperäistä oppimista ja kehitystä. Koska päiväkotiarkkitehtuurilla on merkittävä vaikutus lasten monenlaiselle oppimiselle ja kehitykselle tilassa syntyvien havaintojen ja kokemusten kautta, on juuri kokemusperäinen, eli luonnollinen oppiminen, valikoitunut tutkinnan aiheeksi. Lähtökohtana on ollut käsitys, että kokonaisvaltainen oppiminen ja kehitys voivat jäädä päiväkotisuunnittelussa herkästi toteuttamatta. Fyysinen ympäristö on kuitenkin tärkeä osa lasten oppimista ja kehitystä, sillä se vaikuttaa oleellisesti lasten havainnointiin, kokemiseen ja toimimismahdollisuuksiin. Päiväkotitilojen tulisi olla myös kiinnostavia ja herättää lasten tarve saada tietää. Suunnittelussa olisi hyvä löytää ratkaisuja liian pelkistettyjen ja liian mietittyjen varhaiskasvatusympäristöjen väliltä, jotka antavat pohjan monenlaiseen leikkiin ja toimintaan. Jotta pienten lasten oppimista ja kehitystä voitaisiin tukea päiväkotisuunnittelussa arkkitehtonisin keinoin, on aluksi selvitetty, millaisia asioita lapset oppivat varhaiskasvatusiässä sekä miten oppiminen ja kehitys tapahtuvat havainnoinnin ja kokemisen kautta. Tämän jälkeen on perehdytty päiväkotiin oppimisympäristönä sekä siihen, miten fyysistä, motorista, sosioemotionaalista ja kognitiivista kehitystä sekä havainnointia ja toimimista voidaan tukea tiloissa. Oppimisen ja kehityksen tilallisesta tukemisesta on lopuksi koottu kolme tiivistettyä teoreettista pääpiirrettä: Metsä, Kosmos ja Kylä, jotka auttavat tilallisten piirteiden hahmottamisessa ja toimivat muistamisen apuna. Pääpiirteiden havainnollistamiseksi esitetään muutama niiden avulla luonnosteltu päiväkotitila.