Käyttötarkoituksen muutoshankkeiden ja tilapäiskäytön kehittäminen Suomessa
Kulppi, Julius (2018)
Kulppi, Julius
2018
Arkkitehtuuri
Talouden ja rakentamisen tiedekunta - Faculty of Business and Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201805081623
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201805081623
Tiivistelmä
Tyhjiä tiloja on Suomessa paljon. Niiden määrä on lähivuosina kasvanut varsinkin pääkaupunkiseudulla, jossa varsinkin toimitilojen laaja vajaakäyttö on kerännyt huomiota. Uudisrakentaminen pitää vajaakäyttöasteen korkealla, kun tehottomat, heikkokuntoiset tai epämiellyttävän näköiset rakennukset eivät kelpaa käyttäjille. Rakennuksien vajaakäyttö heikentää kaupunkirakennetta, haaskaa resursseja sekä vähentää kaupungin vetovoimaa.
Tässä diplomityössä tutkittin käyttötarkoituksen muutoksia ja tilapäiskäyttöä ratkaisuna vajaakäytön ongelmalle Suomessa. Työssä selvitettin, miten käyttötarkoituksen muutoksilla ja tilapäiskäytöllä voidaan luoda ja ylläpitää toimivaa kaupunkirakennetta. Työn kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin rakennuskannan lähtötilannetta ja tutkittin toteutuksen reunaehtoja sekä muutoshankkeita rajoittavia tekijöitä. Lähtökohtana tarkastelulle käytettin vajaakäyttöisiä toimistorakennuksia. Käytännön kokemuksia, esimerkkejä ja kehitysehdotuksia haettin tilaajayhdistys RAKLIn järjestämistä työpajoista. Työpajoissa tutkittin muutoshankkeiden reunaehtoja, hankkeiden osapuolien prosesseja, tilapäiskäytön mahdollisuuksia sekä lainsäädännön, rakennusvalvonnan, kaavoituksen ja rakennussuojelun näkökulmia tilapäiskäyttöön ja käyttötarkoituksen muutokseen.
Kirjallisuuskatsauksen ja empiirisen osuuden perusteella työssä todettin, että käyttötarkoituksen muutoshankkeet ovat ainutlaatuisia hankkeita, joille ei pystytä määrittämään tiettyä kaavaa, jolla niitä voidaan toteuttaa. Hankkeen toteutuskelpoisuutta ja riskitekijöitä voidaan lähtökohtaisesti arvioida reunaehtojen tarkistuslistoilla, mutta onnistuneeseen läpivientiin riittävä tarkastelun taso vaatii reunaehtojen kartoittamista hankkeen osapuolien kanssa keskustelemalla. Työssä laadittin neljä ratkaisukokonaisuutta, joiden avulla tilapäiskäyttöä ja käyttötarkoituksen muutoksia voidaan yleisesti kehittää. Ratkaisukokonaisuudet ovat tilapäiskäytön kokeilukulttuurin edistäminen valtiollisella kokeiluhankkeella, kaupunkikohtaisen tilapäiskäyttöstrategian laatiminen, osallistavien työpajamenettelyiden kehittäminen ja käyttö haastavissa konversiohankkeissa sekä kaavoitusmenetelmien kehittäminen tyhjien tilojen käyttöönottoa mahdollistaviksi.
Tässä diplomityössä tutkittin käyttötarkoituksen muutoksia ja tilapäiskäyttöä ratkaisuna vajaakäytön ongelmalle Suomessa. Työssä selvitettin, miten käyttötarkoituksen muutoksilla ja tilapäiskäytöllä voidaan luoda ja ylläpitää toimivaa kaupunkirakennetta. Työn kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin rakennuskannan lähtötilannetta ja tutkittin toteutuksen reunaehtoja sekä muutoshankkeita rajoittavia tekijöitä. Lähtökohtana tarkastelulle käytettin vajaakäyttöisiä toimistorakennuksia. Käytännön kokemuksia, esimerkkejä ja kehitysehdotuksia haettin tilaajayhdistys RAKLIn järjestämistä työpajoista. Työpajoissa tutkittin muutoshankkeiden reunaehtoja, hankkeiden osapuolien prosesseja, tilapäiskäytön mahdollisuuksia sekä lainsäädännön, rakennusvalvonnan, kaavoituksen ja rakennussuojelun näkökulmia tilapäiskäyttöön ja käyttötarkoituksen muutokseen.
Kirjallisuuskatsauksen ja empiirisen osuuden perusteella työssä todettin, että käyttötarkoituksen muutoshankkeet ovat ainutlaatuisia hankkeita, joille ei pystytä määrittämään tiettyä kaavaa, jolla niitä voidaan toteuttaa. Hankkeen toteutuskelpoisuutta ja riskitekijöitä voidaan lähtökohtaisesti arvioida reunaehtojen tarkistuslistoilla, mutta onnistuneeseen läpivientiin riittävä tarkastelun taso vaatii reunaehtojen kartoittamista hankkeen osapuolien kanssa keskustelemalla. Työssä laadittin neljä ratkaisukokonaisuutta, joiden avulla tilapäiskäyttöä ja käyttötarkoituksen muutoksia voidaan yleisesti kehittää. Ratkaisukokonaisuudet ovat tilapäiskäytön kokeilukulttuurin edistäminen valtiollisella kokeiluhankkeella, kaupunkikohtaisen tilapäiskäyttöstrategian laatiminen, osallistavien työpajamenettelyiden kehittäminen ja käyttö haastavissa konversiohankkeissa sekä kaavoitusmenetelmien kehittäminen tyhjien tilojen käyttöönottoa mahdollistaviksi.