Energiatehokkuuden mittaaminen kunnassa

Abstract

Tutkimuskysymyksinä tässä työssä on energiatehokkuuden mittaamisen nykyinen toteutus eri toimialoilla ja miten sitä voidaan kehittää, jotta voidaan mitata tarkemmin suoritteen tai palvelun suhdetta energiapanokseen. Työ on tehty kirjallisuustutkimuksena.

Kunnassa energiaa käyttävät useat tahot ja kunta voi myös vaikuttaa niin kunnan asukkaiden kuin yritystenkin energiankäyttöön. Energiatehokkuus on määritelty Euroopan unionin energiatehokkuusdirektiivissä 2012/27/EU ”energiatehokkuus on suoritteen, palvelun, tavaran tai energian tuotoksen ja energiapanoksen välinen suhde”. Energiatehokkuutta on mitattu rakennuksissa lähinnä ominaiskulutusten, joissa energiapanosta verrataan rakennuksen alaan tai tilavuuteen, avulla.

Työssä käsitellään kunnan omien palvelurakennusten. vesihuollon, katu- ja ulkovalaistuksen sekä yhdyskuntasuunnittelun energiatehokkuuden mittaamista. Eri toimialoilla tarvitaan erilaisia mittareita. Samalla toimialalla tarvitaan rinnakkaisia mittareita. Mittareissa on erilaisia tasoja riippuen mittareiden käyttötarkoituksesta. Strategisia tunnusluvut ovat karkean tason mittareita, joita tarvitaan esimerkiksi johtamiseen ja raportointiin. Tällaisia ovat esimerkiksi kokonaiskulutukset vuodessa sekä erilaiset energia- ja ympäristöluokitukset. Taktisia tunnuslukuja tarvitaan yksittäisten toimien vaikutusten arviointiin ja seuraamiseen. Operatiiviset tunnusluvut ovat tarkempia niin ajallisesti kuin tasoltaan. Näillä mitataan yksittäisten rakennusten, järjestelmien tai käyttäjien energiankulutuksia. Ajallisesti voidaan mitata esimerkiksi vuosi-, kuukausi- tai tuntitasolla. Operatiivisia tunnuslukuja tarvitaan esimerkiksi ohjakseen ja säätöön.

Rakennusten suurempi käyttöaste ja käyttöaika lisäävät kokonaisenergiankulutusta ja ominaisenergiankulutusta suhteessa rakennustilavuuteen, mutta lisäävät energiatehokkuutta suhteessa saatuun suoritteeseen tai palveluun. Tästä syystä käyttötiedon liittäminen kulutustietoihin on tärkeää. Haasteena on käyttötiedon saaminen ja saatavan tiedon laatu. Käyttötietoa kerätään erilaisiin sähköisiin järjestelmiin. Tästä esimerkkinä päivähoidon sähköiset ilmoittautumiset ja kirjautumiset sekä neuvotteluhuoneiden varausjärjestelmät. Kehitettävää on tiedon siirrossa eri järjestelmien välillä.

Eri mittareilla saadaan kattava tieto energiatehokkuudesta. Tieto sinällään ei lisää energiatehokkuutta, vaan tieto tulee analysoida. Tiedon analysointi on aikaa vaativaa. Tulevaisuudessa tuleekin kehittää automaattista tiedon analysointia.